Seikkailua punaisten sohvien alueella

Spark Joensuun tavoitteena on mahdollistaa yrittäjyyden ja opiskelun yhdistäminen, sekä luoda opiskelijoille kohtaamispaikka työskentelytiloineen. Käyttäjäyhteisö on kuitenkin hajautettu, jolloin osa toimii verkon välityksellä, ja osa voi olla fyysisesti paikalla Sparkissa. Ideointi ja keskustelu hajautetulla mallilla on mahdollista etäkokousvälineiden sekä -työkalujen avulla, mutta niiden menestyksekkään hyödyntämisen esteenä on yleensä kokonaan verkossa toimimisen edellytys. Tämä tarkoittaa lähes poikkeuksetta, että kaikilla osapuolilla on oltava oma päätelaite.  

Hyvin usein etänä kokoukseen liittyvä osapuoli on heikommassa asemassa, sillä yhteys pelkistyy kuvayhteyden pystyttämishankaluuden vuoksi pelkäksi konferenssipuheluksi – tai pahimmassa tapauksessa tekstimuotoiseksi chat-viestinnäksi. Paremman vuorovaikutuksen edellytyksenä on helppokäyttöinen ja helposti lähestyttävä kokoustamisratkaisu. Seuraavaksi käyn läpi ratkaisun keskeistä ideaa, sekä sen toteuttamisen yksityiskohtia. 

My God, It’s Full Of Stars! – Digitaalinen kaksonen hyötykäyttöön 

Spark Joensuulla on digitaalinen kaksonen Thinglink-palvelussa 360-kuvilla toteutettuna. Virtuaalisparkin kautta etänä osallistuva voi liikkua selaimen avulla fyysisen tilan keskeisimpiin kohteisiin, ja nähdä tilan tietystä pisteestä kuten olisi itse paikan päällä. Tämä mahdollistaa yhtenevän navigoinnin tilassa kaikille osallistujille, ja edelleen siitä on muodostettavissa analogia esimerkiksi tapaamiselle “Sparkin punaisella sohvalla.”  Silloin fyysisesti paikalla olevat istuvat sohvalle, ja etänä liittyvä osapuoli navigoi virtuaalisparkissa punaisen sohvan luo, ja painaa näkymästä tähdellä varustettua painiketta, jolla voi liittyä muiden seuraan. Näkymää ja liittymistä on havainnollistettu kuvissa 1 ja 2. Tämän jälkeen tarvitsemmekin enää automaattisesti toimivan etäkokousympäristön, joka kuroo umpeen erot fyysisten ja etänä osallistuvien välillä mahdollisimman hyvin. 

 Virtuaalisparkin näkymä punaiselle sohvalle.

Kuva 1. Virtuaalisparkin näkymä punaiselle sohvalle.

Virtuaalisparkin näkymä kun punaisen sohvan kuvaketta on klikattu.

Kuva 2. Virtuaalisparkin näkymä kun punaisen sohvan kuvaketta on klikattu.

Hitsin jitsit sentään, Batman! 

Jitsi on verkkopalvelu, jota voi käyttää useampi käyttäjä ilmaiseksi ja rekisteröitymättä. Se tarjoaa ääni- ja kuvayhteyden selaimen välityksellä. Ilmaisuus ja rekisteröimättömyys tekevät siitä varsin varteenotettavan vaihtoehdon kokousympäristöksi. Jitsin käyttäminen vaatii kuitenkin oletuksena useamman askeleen: 

  1. Avaa selain 
  2. Mene jitsi-palvelun osoitteeseen  
  3. Säädä tarvittaessa ääni- ja kuvayhteys (kaiutin, mikrofoni) 
  4. Kirjoita huoneen nimi 
  5. Paina liity 
  6. Sulje yhteys kokouksen päättymisen jälkeen 

Spontaanien kokousten järjestämisen on oltava mahdollisimman suoraviivaista. Yllä mainitut viisi vaihetta käsin tehtynä vaativat jo viitseliäisyyttä, ja saattavat tuntua monesti työläiltä, vaikkeivat sitä välttämättä olisikaan. Lisäksi mikä tahansa säätämiseen kuluva aika alkaa kertyä kokousten määrän kasvaessa. Asiaa ei myöskään helpota omaa päätelaitetta käytettäessä koneen käynnistäminen, sekä verkkoon kirjautuminen tunnuksilla. Kaikilla ei välttämättä ole mukanaan kokousmikrofonia, jonka avulla saadaan etäosallistujille välitettyä kaikkien osallistujien äänet helposti. 

Pienellä ajatustyöllä avautuvat automatisoitavissa olevat vaiheet. Ensinnäkin tilaan on syytä hankkia pieni ja tehokas tietokone kokousympäristön käyttöä varten, jolloin oman päätelaitteen käytön hankaluus saadaan pois. Myös Jitsiin kirjautumisen sekä sieltä poistumisen vaiheet ovat automatisoitavissa siten, että kokoustila säätöineen avautuu ja sulkeutuu Sparkissa pelkästään yhtä fyysistä nappia painamalla.   

Lyhenneviidakon harvennusta  – RPA, RPi ja GPIO  

Pieneksi ja tehokkaaksi tietokoneeksi voidaan laskea Raspberry Pi 4. Se on yhden piirilevyn vähävirtaisen ARM-arkkitehtuurin tietokone, joka on riittävän tehokas toimimaan työpöytäkoneena normaalissa toimistotyössä. Raspberry Pi (tai lyhemmin RPi)-koneisiin on saatavilla oma kameramoduuli, joka tukee HD-videokuvaa. Lisäksi Raspberry PI tukee General Purpose Input/Output (GPIO)-liitintä, joissa liittimen pinnejä on mahdollista ohjelmoida joko sähköisen signaalin vastaanottajaksi tai lähettäjäksi.  GPIO-liittimeen voidaan kytkeä periaatteessa mikä tahansa elektroninen kytkin, mutta koska se tulee julkiseen tilaan, sen on kestettävä rankempaa kulutusta.  Tähän tarkoitukseen käy esimerkiksi kuvassa 3 olevan jalkalampun painike. Kuvassa 4 olevassa komponenttikaaviossa painike on vasemmassa yläkulmassa, ja kameramoduuli oikeassa yläkulmassa, Raspberry Pi:n ollessa kuvan alalaidassa.  

Normaalia hakkaamista kestävä jalkalampun painike.

Kuva 3. Normaalia hakkaamista kestävä jalkalampun painike.

Fyysinen painike sekä V2-kameramoduuli yhdistettynä Raspberry Pi:hin.

Kuva 4. Fyysinen painike sekä V2-kameramoduuli yhdistettynä Raspberry Pi:hin.

Lisäksi tarvitsemme Raspberry Pi:hin ohjelman, joka ilmaisee kytkimen päälle kytkemisen luomalla tiedoston haluttuun paikkaan. Vastaavasti pois päältä kytkettäessä ohjelma poistaa kyseisen tiedoston. Logiikka on kohtalaisen yksinkertaista toteuttaa WiringPi-kirjaston avulla.  Ohjelma on rakennettu käytettäväksi myös eri tyyppisten painikkeiden kanssa, eli niiden jotka jäävät päälle kerran painettaessa, tai sellaisten joita pitäisi painaa jatkuvasti – toimintatapa on valittavissa komentoriviargumentilla. 

Tämän jälkeen tarvitsemme selaimen käyttöliittymää ohjaavan ohjelman, eli niin sanotun ohjelmistorobotin. Ohjelmistorobotit ovat osa ohjelmistorobotiikkaa (RPA, Robotic Process Automation). Ohjelmistorobotti luodaan käytännössä Nokia Networksin kehittämällä Robot Framework -testausautomaatio-ohjelmistolla, johon on liitetty Selenium -verkkosivustojen testauskirjasto. Vaikka Robot Framework on kehitetty automaattisten testien kehittämiseen ja niiden ajamiseen, sillä on mahdollista myös toteuttaa yleiskäyttöisempää ohjelmistorobotiikkaa. 

Sovelluksen toimintalogiikka on yksinkertainen. Kun sovellus löytää tietyn nimisen tiedoston, se käynnistää selaimen ja siirtyy selaimella Jitsi-huoneen osoitteeseen. Tämän jälkeen robotti jää päivystämään osoitteen huoneeseen kunnes aiemmin havaittu tiedosto katoaa, jonka jälkeen sulkee selaimen.

Skriptit määritetään käynnistyväksi aina laitteen käynnistyksen yhteydessä erillisten systemd-palveluskriptien avulla. Projekti on saatavilla vapaana ohjelmistona Github-sivustolta.

Vedetään pultit irtojaloista ja koteloista 

Kameramoduuli tarvitsee myös oman kotelonsa sekä säädettävän tukijalkansa, että sen voi kiinnittää sopivalle korkeudelle ja suunnata oikeaan kulmaan kohti katsojia. Onneksemme käyttäjän arcmatt tekemä soveltuva 3D-malli (Pi noIR Case and Tripod mount) on saatavilla Thingiverse-palvelusta.  Mallin osat ovat nähtävissä kuvasta 5. Käyttäen 3D-tulostinta sekä esimerkiksi mustaa PLA-materiaalia, saamme sen fyysiseksi esineeksi, ja tulostetut osat ovat nähtävillä kuvassa 6. Kameramodulin kotelon osat liitetään lopuksi toisiinsa 2.5mm/3mm pulteilla ja muttereilla.  

Thingiverse-palvelun 3D-mallin osat Blender-mallinnusohjelmaan tuotuna.

Kuva 5. Thingiverse-palvelun 3D-mallin osat Blender-mallinnusohjelmaan tuotuna.

Raspberry Pi kotelossa, johon on liitetty kameramoduuli sekä painike. Kameramoduulin osat irrallaan.

Kuva 6. Raspberry Pi kotelossa, johon on liitetty kameramoduuli sekä painike. Kameramoduulin osat irrallaan.

Yhteenveto

Hybridikokousratkaisua on testattu Spark Joensuussa onnistuneesti, ympäristön saa päälle ja pois yhtä nappia painamalla. Kuva- ja ääni välittyvät toimivasti ilman lisäsäätöjä.  Ympäristön käyttöä on havainnollistettu kuvassa 7, jossa television ruudulta on nähtävissä ylimpänä kaksi etäosallistujaa, sekä alimpana kokousympäristön videosyöte.  

Huonoina puolina ratkaisussa on, että Sparkin käyttäjät voivat järjestellä fyysisen tilan kalusteet ja laitteet aina uudestaan, jolloin television kuvalähdeasetuksia voi joutua säätämään – lisäksi virtajohdot eivät välttämättä ole kytkettyinä valmiiksi, joten kaikesta valmistelusta ei välttämättä ikinä pääse eroon.  

Hybridikokousympäristön käyttöohjeiden on oltava saatavilla fyysisessä tilassa. Lisäksi markkinointia järjestelmän hyödyntämiseen on syytä tehdä aktiivisesti Sparkin viestintäkanavissa.  Loppujen lopuksi on todettavissa, että hybridikokouslaitteisto on konkreettinen askel Sparkin fyysisen ympäristön ja digipalvelujen kehittämisessä. Sen avulla etäosallistujat on mahdollista tuoda etänä sohvalle yhdenvertaisina fyysisesti paikalla olevien kanssa, ja vuorovaikutukseen nostamiselle konferenssipuhelua tai chat-viestintää paremmalle tasolle on selkeät edellytykset. 

Spark Joensuun punaisen sohvan hybridikokousympäristö toiminnassa.

Kuva 7: Spark Joensuun punaisen sohvan hybridikokousympäristö toiminnassa.

Lehtori Anssi Gröhn 

anssi.grohn@karelia.fi 

Karelia-ammattikorkeakoulu

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *