Avainsana-arkisto: oppimisympäristö

Järjestemämuutoksista – mietteitä menneestä ja tulevasta

Strategiakauden 2016–2020 kääntyessä loppusuoralle on aika pysähtyä hetkeksi tekemään väliarviointia. Strategiakauden ensimmäiset vuodet ovat tuoneet mukanaan monia järjestelmämuutoksia ja niihin liittyvää osaamisen kehittämistä. O365-pilvipalvelut, Moodle(rooms), Reportronic, EXAM ovat enemmän tai vähemmän osa arkeamme. Se, että järjestelmä on käytettävissä ei vielä takaa sitä, että sitä aktiivisesti käytetään. Uuden omaksuminen vaatii osaamisen kehittämisen lisäksi usein uusia toimintatapoja ja niitä hyviä esimerkkejä. Tällainen on varmaan myös sähköinen tenttiympäristö EXAM. Hyvät mallit onnistuneista käyttäjäkokemuksista ovat yksi tapa lisätä kiinnostusta ympäristöön, joka tuo opiskelijalle joustavuutta opintoihin ja opettajalle ajan myötä lisää joustavuutta ja toivottavasti myös helpotusta työn tekemiseen.

Järjestelmien rinnalla strategiakauden ensimmäiset vuodet ovat painottuneet vahvasti henkilöstön osaamisen kehittämiseen. Järjestelmämuutoksiin liittyvän osaamisen kehittämisen rinnalla on toteutettu osaamiskartoitus, järjestetty verkkopedagogiikkaan liittyvää koulutusta ja pedagogista tukea, kehitetty verkko- ja monimuoto-opetusta, otettu käyttöön osaamismerkkejä, piltoitu verkko-opetuksen tuottemistamismallia ja uudistettu kampusten digimentorointia. Myös palvelujen digitalisaatiota on kehitetty esim. ottamalla käyttöön erityisesti opiskelijoille suunnattuja skype-ohjaus- ja neuvontapalveluita. Karelian digitaalisuutta ei kehitä digiryhmä, vaan koko korkeakouluyhteisö. Monet asiat syntyvät ja etenevät yksittäisten henkilöiden ja työryhmien aloitteesta ja innostuksesta uuteen.

Digitaalisuuden kehittämisen ajureina ja työkaluina toimivat meillä useat hankkeet, joissa viedään eteenpäin digitaalisuuden kehittämistä laajalla rintamalla. Hankkeet tuovat mukanaan mahdollisuuksia oman osaamisen, opetuksen menetelmien ja sisältöjen kehittämiseen. Ne tuovat mukanaan myös uusia resursseja, verkostoja ja työkaluja kehittämistyöhön näinä aikoina, joina kehittämiseen kohdennettavia resursseja on niukasti käytettävissä.

Strategiakauden loppuvaiheen kehittämiskohteiksi on määritelty BYOD-toimintamallin (opiskelijan oman laitteen käyttö) käyttöönotto, monimuoto-opetuksen ja –opiskelun tuki, järjestelmien, palvelujen ja prosessien sujuvuus, digiosaamisen tuotteistaminen sekä digitaalisaation vaikutus opetuksen toteutukseen ja sisältöihin. Digiryhmä on ottanut tavoitteekseen myös entistä aktiivisemman viestinnän digitaalisuuden kehittämiseen liittyen. Ja vaaniihan siellä nurkan takana jo se suuri tietojärjestelmiin liittyvä muutoskin – Peppi – jo ensi marraskuussa. Vaikka järjestelmämuutokset ovat aina työllistäviä ja työläitä, tämän muutoksen perusteleminen on poikkeuksellisen helppoa. Kun Winha loppuu, tarvitaan tilalle uusi opiskelijahallintojärjestelmä. Samalla luovumme SoleOPS-järjestelmästä ja keskitämme toimintoja Peppi-ympäristöön. Mikään järjestelmä ei ratkaise kaikkia ongelmia, mutta toivottavasti palvelujen ja järjestelmien sujuvuus paranee, kun rajapintojen määrä vähenee.

Yhteistyöterveisin kirjoittaja Marjo Nenonen, koulutuksen kehittämispäällikkö

SMErec: Virtuaalihologrammien testiympäristön rakentaminen

Edellisessä DigiIT!-blogimerkinnässäni käsittelin yleisesti Intel Realsense-syvyyskameroita, sekä totesin lopussa että virtuaalihologrammien tekemistä varten on rakennettava useamman kameran testiympäristö, sekä tutkia tallennusmenetelmiä ja rakentaa soveltuva visualisointiohjelmisto. Tässä blogimerkinnässä keskitytään näistä kolmesta kohdasta ensimmäiseen, eli testiympäristön rakentamiseen.

Lähtökohdat

Tavoitteena on siis luoda kaksi erillistä ympäristöä virtuaalihologrammien tallennukseen. Adobe Connect -tilaan 101b rakennetaan tuotantoympäristö: työasema, sekä neljä kameraa tallenteiden tekemistä varten.  Työhuoneeseeni puolestaan rakennetaan vastaava kehitysympäristö, jolloin on suoraviivaisempaa toteuttaa ohjelmistokehitystä. Lähdemme joka tapauksessa liikkeelle kehitysympäristön rakentamisesta – sen jälkeen tiedämme miten tuotantoympäristö kannattaa lopulta tehdä.

Ensimmäiset puutteet havaitaan kiinnitysvälineistä. Kameroissa on mukana kolmijalat, mutta niiden kiinnittäminen seinään ei ole mahdollista. Eräs tapa hankkia sopivat kiinnitysosat on suunnitella ja tulostaa ne itse 3D-tulostimella, joten miksipä sitä ei kokeiltaisi. Seinäkiinnikkeiden mallinnusta varten tarvitaan sopiva malli kameran jalustaruuviksi, että kamera on ylenpäätänsä mahdollista liittää kiinnikkeeseen. Sellainen on saatavilla esimerkiksi Thingiversestä CC-lisenssillä julkaistuna, jolloin siihen on luvallista tehdä myös muutoksia (kiitokset Basic3dprinting/Rob mcnulty). Tätä mallia hyödyntämällä loput osat on laadittavissa pienellä vaivalla, mikäli 3D-mallintaminen on hallussa.

Suunnittelu

Seinäkiinnikkeen toimintaperiaate on varsin yksinkertainen. Tarvitsemme siihen kolmisen osaa. Kameraan tulevan kiinnitysruuvin, jossa on toisessa päässä pallo. Sitten tarvitsemme itse kulmaosan, jonka yksi sivu kiinnitetään seinään. Kulmaosaan jätetään sopivat reiät ruuveille. Sitten tarvitsemme kulmaosaan kiinnitettävän kotelon palloruuville. Itse palloruuvi kiilataan koteloon asennusruuvilla, jolloin kamera pysyy paikoillaan.

Mallinnukseen käytin ilmaista avoimen lähdekoodin Blender-ohjelmistoa, josta mallin saa vietyä useisiin eri tiedostomuotoihin. Alla Blenderin näkymien kuvakaappaukset mallinnuksen loppuvaiheesta.

 

Seinäkiinnikkeen osat ortogonaalisesti esitettynä.

Seinäkiinnikkeen 3D-malli Blenderissä sivuilta ja ylhäältä kuvattuna.

Tulostus

Realsense-kameran seinäkiinnike tulostettuna sekä koottuna alkukantaisella, mutta tehokkaalla tavalla.

Tulostimena toimi Delta-tyyppinen Anycubic Kossel ja varsinaiseen tulostukseen käytin valkoista PLA-lankaa. Tulostusohjelmana käytin ilmaista Cura-ohjelmistoa. Tulostuspään koko oli 0.4mm, tulostetavan kerroksen paksuus 0.2mm, ja tulostuslämpötila 210 astetta. Sisäisenä tukirakenteena oli verkko, ja täyttömääränä 25%. Tulostusjäljen osalta tavoitteena ei ollut huippulaatu, joten tulostaminen ei kestänyt kovin pitkään (n. 2h). Siitä huolimatta näillä asetuksilla saatiin yllättävän kestävä lopputulos – ainakaan itse en pelkillä käsilläni saanut väännettyä seinään tulevaa kulmaosaa rikki, joten arvelen että kameran sekä kaapelin painokaan ei sitä riko.

Sen tietää sitten kun se on tehty…

Alun perin suunnittelin kiinnikkeeseen lisäksi erillisen kiristyslevyn, sekä siipiruuvin sen kiristämistä varten, mutta se osoittautui varsin huteraksi ratkaisuksi. Loppujen lopuksi sivuun liitetty asennusruuvi hoiti asian paremmin, ja kamera pysyy paikoillaan varsin luotettavasti. Jälkikäteen sain myös kehitysehdotuksia kiinnikkeiden parantamiseen asiantuntevalta kollegalta (kiitos Jukka!), mutta toistaiseksi kiinnikkeet tuntuvat toimivan niiden selkeistä puutteista huolimatta. Todettakoon että tämä on karu, mutta tähän hätään toimiva ratkaisu. Tuotantoympäristöön on myöhemmin suunniteltava parempi ja miellyttävämmän näköinen versio.

Asennus

Kameroiden saamiseksi seinälle tarvittiin kuitenkin vahtimestarin vakaata kättä (kiitos Vellu!), sekä kättä pidempää. Tämän jälkeen kameroiden kytkeminen oli varsin suoraviivaista.

Mitä Hiltillä ei voi tehdä, sitä ei tarvita.

Kamerat kytkettynä USB 3.0-laajennuskorttiin  jatkokaapeleilla.

Toinen kamera kiinnitettynä tiiliseinään.

Yksi kameroista kiinnitettynä hyllyyn.

Miten tästä eteenpäin

Kameroiden asentamisen jälkeen voin aloittaa syvyyskuvien yhteensovittamisen. Kameroiden tuottamat pistepilvet on suunnattava sekä sijoitettava sopivasti niitä toistavassa ohjelmassa, että ne muodostavat yhtenäisen mallin. Vaikka kamerat ovatkin nyt asennettuna vaakasuoraan, voi olla parempi että ne asennetaankin tuotantoympäristössä pystyyn, jolloin saadaan parempi esitys kuvattavasta kohteesta. Luvassa on siis varsin mielenkiintoinen vaihe!

Seuraavassa Digit!-blogimerkinnässäni käsittelenkin päivittyvän syvyystiedon tallennusmenetelmiä, sekä miten pistepilven voi muodostaa tehokkaasti kameroiden tuottamasta syvyystiedosta.

Kirjoittaja Anssi Gröhn, tietojenkäsittelyn lehtori

Karelia-starttityötilan käytön kokemukset

Karelia-starttityötila on itseopiskelupaketti, jonka kautta opiskelija perehtyy Karelian digitaalisiin ympäristöihin ja palveluihin jo ennen opintojen alkamista. Työtilan sisältö on suunniteltu ja toteutettu eAMK-hankkeessa (2018–2019) ja sisällön rakenteessa on hyödynnetty Savonian DigiAvain-kurssia.

Karelia-starttityötila on itseopiskelupaketti, jonka kautta opiskelija perehtyy Karelian digitaalisiin ympäristöihin ja palveluihin jo ennen opintojen alkamista. Kuvat 1 ja 2 kertoo työtilojen sisällön. Sisällön arvioinnista ja toiminnallisuudesta vastasivat: hoitotyön, tietojenkäsittelyn ja kv-opinto-ohjaajat, koordinoiva opinto-ohjaaja sekä opiskelijapalvelujen ja monimuotopedagogiikan suunnittelijat.

Kuva 1. Karelia-startti-työtilan sisältö.

Kuva 2. Karelia Start Kit -työtilan sisältö.

Starttipaketit laadittiin syksyn 2018 aikana ja se pilotoitiin tammikuussa 2019 aloittaneilla suomenkielisillä opiskelijoilla. Tämän postauksen ajankohtaan mennessä Karelia-startti-työtilaan oli kirjautunut 157 opiskelijaa. Heistä 105 (miespuolisista alle 10 %) kertoi opiskelualansa: fysioterapia 18, sairaanhoitaja 29, terveydenhoitaja 10, sosionomi 38 ja polkuopiskelijoita 9 sekä väyläopiskelijoita 1. Englanninkieliseen Karelia Start Kit -työtilaan ei tämän postauksen ajankohtana ollut vielä yksikään vaihto-opiskelija kirjautunut. Kansainvälisiltä opiskelijoilta ei ole siten satu palautetta. Syksyllä 2019 aloittavat opiskelija saavat käyttöönsä pilotin myötä kehittyneen starttipaketin käyttöönsä. Kiitos opiskelijoiden runsaan palautteen annon.

Suomenkielisiltä opiskelijoilta saatua avointa palautetta:

“Paljon tärkeitä asioita samassa paketissa. Hienoa jotta paketti on käytössä koko opintojen ajan.”

“Kurssi oli mielestäni selkeä, videot olivat hyvin tehtyjä ja rauhallisesti luettuja mikä teki mukana pysymisestä helpompaa.”

“Karelia-startti ohjaa todella hyvin opiskelijaa oppilaitoksen sähköisiin järjestelmiin ja kurssi helpottaa opintojen alkaessa ymmärtämistä ja etenemistä.”

“Eri asioista oli kerrottu hyvin monipuolisesti. Suurimmaksi osaksi ohjevideot olivat hyviä ja selkeitä ja kurssi oli hyödyllinen.”

“Videotallenteet olivat toimiva valinta. Jo aikaisemman korkeakoulututkinnon suorittaneena tutut asiat kertaantuivat helposti tallenteen pyöriessä taustalla ja uudet asiat tulivat tutuiksi videota seuraamalla.”

“Sain hyvän yleiskäsityksen siitä, mistä kaikesta tulee olla tietoinen erityisesti digitaalisten järjestelmien osalta.”

“Ohjauspalvelut oli todella hyvin ja monipuolisesti kerrottu, ja yhteystiedot selkeästi siellä esillä. Opiskelutaidot oli mielenkiintoista luettavaa, varsinkin linkitetyt nettisivut. Yleisesti oli hyvin kerrottu ohjelmista mitä tarvitsee käyttää AMK opinnoissa.”

“Tekeminen opettaa aina todella paljon. Sitä kautta saa varmuutta, että homma toimii. Startissa oli paljon tehtäviä, joiden kautta näki käytännössä, kuinka se toimii. Mielestäni on loistava juttu, että kaikki tiedot löytyvät ja niihin voi palata tarkistamaan, että kuinka se homma pitikään tehdä. Tekemällä oppii ja aina voi kysyä.”

“Tietoa eri järjestelmistä oli sopivasti sekä videomateriaalia oli hyvä määrä.”

“Starttia saa tehdä silloin, kun ehtii. Voi palata uudestaan ja uudestaan asiakokonaisuuksiin, hieno juttu.”

“Eri osioiden ohjeistaminen, kuinka kirjautua eri toimintoihin oli selkeästi esitetty. Aiheet oli eritelty, joten myöhemmin on niihin helppo palata, ei tarvitse etsiä mistä löytyy mitäkin.”

“Oli mukava päästä jo nyt tutustumaan tuleviin opintoihin ja käytäntöihin. Oli mukava tehdä tunnukset kaikkialle ja nähdä lukujärjestys ym.”

“Opastusvideot tuovat visuaalista lisää ohjeistuksiin ja selostukset tunteen, että ne on tehty juuri minulle. Ennen opintoja minulla on jo jonkinlainen kuva opiskeluun liittyvistä monista osa-alueista ja uskoisin, että orientoitumispäivien antiin on helpompi päästä käsiksi.”

“Asiat tuli esille todella yksityiskohtaisesti ja ne kerrottiin tarkasti ja selkeästi. Videot oli hyödyllisiä, sillä niistä näki mitä pitää tehdä.”

“Tällainen starttipaketti on todella hyödyllinen ennen opintojen alkua. Varmaan monta kertaa tulee palattua vielä paketin sisältöön, annettuja ohjeita oli helppo seurata ja sai todella hyvää tietoa eri osioiden toiminnasta.”

“Mielestäni Karelia-startti oli selkeä ja kaikki tarvittava tieto tuli esille ja uskon että kurssi helpottaa koulun aloitusta.”

“Selkeästi jäsennelty paketti! Mielestäni näihin on helppo myös palata tarvittaessa, sillä haluamansa asian löytää nopeasti.”

Starttipaketeista tiedotettiin Karelian henkilöstöä muun muassa viikkotiedotteiden kautta ja pilotista otettiin opiksi: korjattiin opiskelijoiden havainnoimat epäkohdat ja virheet sekä epätäsmälliset ilmaisut. Syksyä varten ollaan siten valmiimpia.

Lisätietoa eAMK:n digistarttipaketeista eAMK:n sivuilla.

Kirjoittaja Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikan suunnittelija

DigiCampus-hanke, mitä se tuo tullessaan

DigiCampus on opetus- ja kulttuuriministeriön kärkihanke, joka on alkanut keväällä 2018.

Hankkeessa useita osahankkeita

  1. Digitaalinen oppimisympäristö
  2. Pedagogiset tukipalvelut
  3. Oppimismaiseman uudelleen sovittaminen
  4. Sisältöhankkeet
  5. Arvioinnin kehittäminen
  6. Esteettömyys ja saavutettavuus

DigiCampus-hankkeen rakenne ja osahankkeet

Hankkeessa on mukana 17 korkeakoulua. Arvioinnin kehittämisen osahankkeessa on lisäksi  Exam-konsortio mukana.

1. Digitaalinen oppimisympäristö

Tämän osahankkeen tavoitteena on rakentaa kaikille korkeakouluille yhteinen, moderni digitaalinen oppimisympäristö, joka lisää korkeakoulujen jatkuvaa yhteistyötä ja avointa toimintakulttuuria. Oppimisympäristö on rakennettu Moodle-pohjaiseksi CSC-palvelimille. Oppimisympäristöön kirjautumisessa mahdollistetaan useammat kirjautumistavat. Tämä mahdollistaa korkeakoulujen ulkopuolisten henkilöiden toimimisen ja työskentelyn, esim. MOOC:n muodossa. Oppimisympäristö avautuu kärkihankkeille maaliskuussa 2019 ja hankeyliopistojen käyttöön kesällä 2019.

Luokkahuoneiden joustava käyttö opetuksessa mahdollistetaan Multilocation ClassRoom -konseptin avulla. Multilocation-tekniikan sisältävässä luokkahuonetilassa on yksi kokonainen seinä muodostaa näytön. Toisella kampuksella on vastaava luokkahuonetila ja sen seinä vastaanottaa ja lähettää tietoa. Näille seinille heijastetut toisen kampuksen luokkatila todellisessa koossa & opettajan jakama materiaali mahdollistaa interaktiivisuuden luokkahuonetyöskentelyssä tilojen sijaitessa eri kampuksilla. Eri kampuksilla työskentelevät opiskelijat voivat kommunikoida reaaliajassa seinän kautta ja nähdä toisessa tilassa tapahtuvan työskentelyn todellisessa koossa.

Multilocation ClassRoom -tilan kehittelyversio

2. Pedagogisdigitaaliset tukipalvelut

Osahankkeessa takennetaan korkeakoulujen yhteinen tukipalvelu sekä henkilökunnalle että opiskelijoille. Tukipalvelut tarjoavat pedagogista ja digitaalista tukea korkeakoulujen yhteiskäyttöisten oppimisympäristöjen käyttöön. Palvelua olisi tarjolla myös virka-ajan ulkopuolella. Palvelua automatisoidaan ohjelmistorobotiikan avulla. Tukipalvelu avautuu kärkihankkeille maaliskuun alussa 2019.

3. Oppimismaiseman uudelleensovittaminen

Sujuvan arjen takaaminen opettajalle sekä opiskelijalle opetuksessa.

Oppimismaiseman uudelleen sovittaminen ja siihen liittyvät osa-alueet

Kuvassa on tarkemmin esitelty tämän osahankkeen tarkemmat tavoitteet.
Tavoitteena on digitaalisten ja fyysisten ympäristöjen yhteen sovittaminen pedagogiikan ehdoilla.

4. Sisältöhankkeet

Kaikille avointa koulutustarjontaa, menetelmiä ja oppaiden tuottaminen. Hankkeen sivuilta löytyy näistä tarkemmin tietoa. Karelia AMK toimii tässä osahankkeessa toteuttajana ja on rakentamassa OpenBio oppimisympäristöä.

  • OpenBio (sosio-digitaalinen oppimisympäristö biotalouden ilmiöiden oppimiseen, tutkimiseen sekä yhteiskehittelyyn)
  • Kemian kurssitarjotin kemian eri osa-aluilta
  • Oikeustieteiden DigiPeda, jossa kehitetään UEFin ja TY:n oikeustieteiden yhteisiä opintoja

5. Arvioinnin kehittäminen

EXAM – sähköisen tenttijärjestelmän edelleen kehittämistä niin, että se edistää opiskelun joustavuutta ja ympärivuotisia opiskelumahdollisuuksia.

  • Salitentin kehittäminen (mahdollistaa oman koneen käytön luentosalissa tehtävään sähköiseen tenttiin)
  • Autograding (tekoälyn hyödyntäminen esseemuotoisten vastausten arvioinnissa)
  • Yhteistentti ja hankehallinto (Examin yhteiskäyttöisyyden jatkokehitystä).

6. Esteettömyys ja saavutettavuus

Esteettömyys ja saavutettavuus osahankkeen osiot

Verkkopalveluiden saavutettavuuteen keskittyvä osahanke. Auttaa korkeakouluja EU:n saavutettavuus direktiivin täytäntöön panossa.

ESAn viikon vinkki sisältää käytännönläheisiä vinkkejä esteettömyyden saavutettavuudesta! Käy tutustumassa!

DigiCampus-hankkeen yhteystiedot

DigiCampus-hankkeen toimijat

Tekstin ja kuvien lähde: UEFin Opintopalveluiden e-oppimisen erikoissuunnittelijan Sari Tervosen esitysmateriaali ja esitys UEF–Karelia–Savonian ”DigiOpen pikkujoulu -webinaarissa” 13.12.2018.

Kirjoittaja Minna Rokkila, erikoissuunnittelija

SMErec: Virtuaalihologrammit rekrytoinnin tukena – syvyyskameroista

Karelian tietojenkäsittelyn koulutuksessa etäopiskelu on varsin yleistä. Tämän vuoksi opiskelijoiden mahdollisuudet osallistua erilaisiin rekrytointitapahtumiin Joensuussa ovat käytännössä pitkien etäisyyksien vuoksi rajatumpia lähiosallistujiin nähden. SMErec-hankkeen yhtenä tavoitteena on vahvistaa pk-yritysten kilpailukykyä kehittämällä yritysten rekrytointiosaamista ja varmistamalla sitä kautta pk-yritysten rekrytointien onnistuminen. Tätä tavoitetta kohti päästään parantamalla etäosallistujien mahdollisuuksia tuoda omaa osaamistaan esille erilaisissa rekrytointitapahtumissa. Siksi kehitämme keväällä 2019 hologrammitallenteita, silmällä pitäen erityisesti tietojenkäsittelyn etäopiskelijoiden tarpeita.

Avaan seuraavaksi hieman teknistä taustaa, millainen kamerateknologia osaltaan mahdollistaa virtuaalihologrammit ja holoportaation, sekä miten pääsemme yhden askeleen lähemmäksi VASU (6/2017) -artikkelissani käsittelemääni digitaalista läsnäoloa.

Mitä Intel Realsense –syvyyskamerat ovat?

 

Intel RealSense D435-kamerat ovat varsin näppärän kokoisia.

Siinä missä Microsoftin tutkima ja kehittämä holoportaatioratkaisu käyttää Kinect-sensoreita, SMErec-hankkeessa kamerateknologiaksi on valittu Intelin Realsense. Ominaisuuksiltaan ne ovat kuitenkin vastaavia; molemmissa on normaali kamera, infrapunasensorit, sekä stereokuvien laserkeilaukseen perustuva syvyyssensori. Niiden avulla voidaan muodostaa kolmiulotteinen pistepilvi, joka kuvaa rakeisena 3D-mallina kameran havaitseman ympäristön. Tämä on eräs fotogrammetrian menetelmistä, jossa pyritään selvittämään eri kohteista niiden muodot ja ominaisuudet (Aalto-yliopisto, 2019). Fotogrammetriaa voidaan hyödyntää niin suuriin kuin pieniinkin kohteisiin. Fotogrammetria toimii joko yksittäisillä kuvilla, jotka kuvataan kohteen ympäriltä ja joista ohjelmallisesti rakennetaan 3D-malli, tai keilaukseen pohjautuvilla menetelmillä, joissa syvyystieto mitataan erillisen sensorin avulla.

 

 

Miten syvyyskameroita käytetään?

 

Realsense-viewer ja kolmen kameran kuvat.

Kameroita varten on tarjolla ohjelmistokirjasto testiohjelmineen. Esimerkiksi Realsense-viewer tukee useampaa kameraa, ja sen avulla voi tarkastella sekä säätää kaikkia kameroiden ominaisuuksia. Se tukee RGB- kuin syvyystiedon esittämistä kuvina, sekä esitettyä yhden kameran tuottaman pistepilven 3D-mallina. Kameran kuva- ja syvyystiedon käsittelyyn tarvitsee kuiteknin Librealsense-ohjelmistokirjaston, on saatavilla Github-versionhallintapalvelusta niin Windows, Linux ja Mac OS-käyttöjärjestelmille.

 

Ohjelmistoja ja kameroita kehitetään jatkuvasti, joten myös niiden firmware saa päivityksiä kohtalaisen tiheään. Myös Realsense-viewer -ohjelman versioilla on vähimmäisvaatimuksena yleensä tietty kameroiden firmware-versio, joten ei ole syytä hämmästyä, jos ohjelmisto ei toimikaan kameroilla suoraan.

Realsense-viewerin tuottama 3D-malli syvyystiedon ja videokuvan perusteella.

Onko käyttöönotto helppoa?

Kamerat saa helposti käyttöön – mutta mikäli tavoitteena on siirtää syvyyskamera metriä kauemmaksi työasemasta, tai käyttöön on tarkoitus ottaa useampi kamera kerralla, on syytä huomioida muutamia asioita.

Yksi kamera vaatii aina yhden USB 3.0-väylän, joita kyllä nykyisissä PC-työasemissa on tarjolla. Yhteen väylään on voitu kytkeä useampi liitin, jolloin väylän kaistanleveys jaetaan siihen liittettyjen laitteiden kesken. Koska yhden kameran tuottama striimi kuluttaa kaistaa noin 5Gb/s (625 MB/s), mikä on lähellä yhden USB 3.0-väylän määritettyä maksimisiirtonopeutta, voi olla, että useampaa kameraa ei voi liittää yhteen työasemaan suoraan.

 

Kaistan riittävyysongelman saa ratkottua esimerkiksi erillisellä PCI Express 4x USB3.0-ohjainkortilla, joka tarjoaa jokaiselle liittimelle oman kanavan, eli 5Gbit/s kaista on varmasti tarjolla jokaiselle siihen liitetylle laitteelle. Testilaitteistoon hankitussa kortissa on tuki neljälle erilliselle USB 3.0-väylälle. PCI Express (2.0) 4x-väylän kapasiteetti puolestaan pitäisi riittää useamman kameran datan siirtämiseen, sillä sen kapasiteetti on noin 20Gbit/s. (Edwards, 2013).

Kauemmaksi sijoitetuille kameroille tarvitaan paremmat kaapelit.

Toinen ongelma, mitä kameroiden käyttöön liittyy, on että USB 3.0-kaapeleiden pituus muodostuu rajoittavaksi. Mikäli käytössä on normaali kaapeli, signaali heikkenee vastaavasti ja tiedonsiirtonopeus laskee kaapelin pituuden kasvaessa.  Yhden kameran käyttäessä lähes koko kanavan kapasiteetin, tiedonsiirtonopeuden lasku aiheuttaa pienempää ruudunpäivitysnopeutta. Koska tässä tapauksessa kaapeleiden pituuden on oltava 3-5 metriä, tarvitaan niin sanottuja aktiivikaapeleita, jotka vahvistavat signaalia ja varmistavat tiedonsiirtonopeuden riittävyyden.

 

Mitä näillä kameroilla on tarkoitus siis tehdä?

Kameroita käytetään animoitujen virtuaalihologrammien luomiseen. Eli skannaamme ja tallennamme reaaliaikaisesti kohteen liikkeen ja äänen, jotka voidaan toistaa myöhemmin uudelleen virtuaalitodellisuuslaseilla sekä erilaisilla lisätyn todellisuuden katsontalaitteilla.

Tämä vaatii tosin testiympäristön rakentamista, erilaisten tallennusmenetelmien tutkimista, sekä soveltuvan visualisointiohjelmiston rakentamista, joihin palaan vielä myöhemmin tämän keväänä Digit!-blogissa.

Kirjoittaja Anssi Gröhn, tietojenkäsittelyn lehtori

Opettajien digimoduuli

Digiosaamista oppimismoduulilla SoTeKu-alan opettajille ja opettajaopiskelijoille
Suunnittelija Juha Pajari ja yliopiston lehtori Terhi Saaranen, Itä-Suomen yliopisto

Kuva 1. Projektin kuvaus.

TerOpe-hanke: Valtakunnallinen terveystieteiden opettajankoulutuksen ja SoTeKu-opettajien täydennyskoulutuksen uudistaminen osoitteessa https://teropehanke.wordpress.com/. Käy halutessasi tutustumassa hankkeen tavoitteisiin.

Opettajien digitaalisen osaamisen eurooppalainen viitekehys 

  • Terveys- ja sosiaalialan työ- ja koulutuskentällä digitaalisuus on yhä näkyvämpi osa jokapäiväistä arkea.
  • Kuinka digitaalisuuden kelkassa pysyisi mukana?
  • Moduuli on Moodlessa oleva verkko-opintojakso, joka tukee ja kehittää osallistujan digiosaamista.
  • Osaa hyödyntää digitaalista teknologiaa omassa ammatillisessa toiminnassaan.
  • Pohjana opettajan digikompetenssien osa-alueet (EU komissio, DigiCompEdu).

Kuva 2. Kompotenssit. Lähde: DigCompEdu. Redecker, C. ja Punie, Y. 2017. JRC Science for Policy Report. European Commission. Sivu 8.

Kompetenssit

Oppimateriaali

Soveltuu itseopiskeluun ja perustuu kompetensseihin

  • rakennettu osioittain
  • materiaalit tuotettu eri alustoille eri muodoissa
  • teksti, ääni, kuvat, videot, linkit
  • perustuu 22 kompetenssiin
  • Moodle, MS Teams, Padlet, Prezi, Sway, Canva, PowerPoint, HSP.

Pilotin tekninen toteutus

  • itseopiskelu verkko-oppimisympäristössä
  • laajuus 2 op
  • 6 viikon jakso
  • UEF Moodle (hankkeen)
  • Haka-tunnukset
  • mahdollisesti jatkossa pilvi-ympäristö.

Esimerkki digimoduulin rakenteesta

Kuva 3. Digimoduulin rakenne.

Tekstin ja kuvien lähde: UEFin suunnittelija Juha Pajarin ja yliopistonlehtori Terhi Saarasen esitysmateriaali ja esitys UEF–Karelia–Savonian ”DigiOpen pikkujoulu -webinaarissa” 13.12.2018.

Lisää aiheeseen liittyvää:

Materiaalituotantotyökaluista:

Kirjoittajat Minna Rokkila, erikoissuunnittelija ja Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikan suunnittelija 

Palliatiivisen hoidon asiantuntija verkko-opintokokonaisuus

Hoitotyön lehtorit Tuulia Sunikka ja tuntiopettaja Irja Väisänen kehittivät palliatiivisen hoidon opintokokonaisuuden (30 op) verkko-opinnoiksi. Tämän kokonaisuuden tavoitteena on laajentaa ja syventää aiemman koulutuksen ja työkokemuksen aikana hankittua ammatillista osaamista palliatiivisen ja saattohoidon eri osa-alueilla. Opinnot antavat valmiudet toimia moniammatillisissa palliatiivisen ja saattohoidon työryhmissä ja kehittää niiden työtä sekä sisällöllisesti että rakenteellisesti.

“Hyvin suunniteltu on puoliksi hyvin tehty” – Tuulian ja Irjan oivallukset ovat seuraavat:

  • yhteistä ja yhtenäistä standardia noudattaen
  • yhteinen osio, josta linkitykset kaikkiin opintokokonaisuuksiin
  • erillinen osio aiheesta verkko-opiskelu
  • kaikki kuvaukset täytyy kirjoittaa hyvin tarkoiksi
  • opintojakson sisältö tuotettava monipuoliseksi
  • eteneminen toteutettava johdonmukaisesti askel askeleelta.

Pedagogisena mallina opintokokonaisuudessa on Tiimit ja tiimioppiminen, jota ei ole aiemmissa verkkototeutuksissa tehty.

30 opintopisteen portaalimalli sisältää 6 eri opintokokonaisuutta:

  1. Palliatiivisen ja saattohoidon lähtökohdat ja toimintaympäristöt 3 op
  2. Palliatiivisessa ja saattohoidossa olevan ihmisen ja hänen läheistensä kohtaaminen 5 op
  3. Kokonaisvaltainen palliatiivinen ja saattohoito 10 op
  4. Palliatiivisen ja saattohoidon erityistilanteet 2 op
  5. Palliatiivisen ja saattohoidon kehittäminen 7 op
  6. Hoitajana palliatiivisessa ja saattohoidossa 3 op

Jokainen opintojakso koostuu samanlaisesta rakenteesta:

  • perusasiat haltuun kolmen eri kokonaisuuden avulla
  • näkyväksi omat tavoitteet, toteutus, edeltävät opinnot jne.
  • herätteleviä kysymyksiä: kuuntelee, katselee jne.
  • opintojaksojen rekennekuvat
  • arviointitapa ja -ajanjakso.

Opetuksen kehittäminen verkkototeutuksiksi mahdollistaa syventää osaamista muun muassa Moodlen digitaalisuutta hyödyntäen, mutta samalla haastaa opettajan epämukavuusalueelle monessa kohtaa.

Tekstin lähde: lehtori Tuulia Sunikkaan esitysmateriaali ja esitys Karelian “Digisessä iltapäivässä” 9.10.2018.

Kirjoittaja Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikan suunnittelija

Digiajan löytöretkeilijä (ITK’18) – Osa 2

10 vinkkiä oppimisympäristön kehittämiseen ja onnistuneeseen käyttöönottoon

Digitaalisten menetelmien avulla voidaan tarjota ajasta ja paikasta riippumattomia, joustavia ja personoituja opintopolkuja, mahdollisuuksia ja sisältöjä, henkilökohtaisten tarpeiden ja etenemissuunnitelmien mukaan, samalla tukien yhteisöllisyyttä, reaaliaikaista vuorovaikutusta ja interaktiivisuutta opiskeluyhteisöjen sisällä.

  1. Perusta tieteelliseen taustaan. Onko samaa tehty aikasemmin. Tutki, mitä on jo tehty.
  2. Selkeä rakenne ja tiedota.
  3. Varmista joustava ja helppo käyttö + tuki tarpeen mukaan.
  4. Testaa käytännössä.
  5. Tarjoa personoituu/kohdennettua sisältöä.
  6. Tarjoa tilannesidonnaista sisältöä.
  7. Tue interaktiivisuutta.
  8. Anna systemaattisesti palautetta + tee palautteenantosuunnitelma.
  9. Varmista tyytyväisyys.
  10. Varmista oppimistulokset (ennen ja jälkeen).
Tue opiskelijoiden käyttöönottoa.
Tee käyttöönottosuunnitelma! 
Yhtä välinettä yhdellä toteutuksella!

Tutkimusmatka yrittäjyyteen monimediaisin ja verkkovälitteisin keinoin yhteissuunnittelun kautta

Esityksen keskeisenä ytimenä on monimediaisuuden hyödyntäminen yhteisöllisen verkkotyöskentelyn tukena. Esitys piti sisällään ratkaisut, jotka organisaatio oli tehnyt opintojaksolle. Itearaatio 1 – yhteissuunnittelu – iteraatio 2 -kierroksien osalta. 

Enenevässä määrin opetuksen siirtyminen virtuaaliseksi vaatii uudenlaisia menetelmällisiä ratkaisuja yhteisöllisten ja monimediaisten ratkaisujen osalta, jotta oppimisessa on mukana aktiivinen osallistuminen ja oman materiaalin tuottaminen.

”Se fiilis että tässä nyt opitaan yhdessä” – opiskelijakokemuksia cMOOCista

Esityksessä kuvattiin tutkimustuloksia sekä avoimen verkkokurssien valmennuspedagoginen malli, jonka avulla Humak on saavuttanut hyviä oppimistuloksia lyhyissä cMOOCeissa.

Humak järjesti kolme erilaista kurssia verkossa, joissa työskenneltiin itsenäisesti oman aikataulun mukaisesti, mutta silti yhteisöllisesti. Tehtävien avulla pyrittiin kurssilaisten väliseen vuorovaikutukseen, vertaisarviointiin sekä yhteisölliseen oppimiseen.

Verkkoympäristössä hyödynnettiin valmennuspedagogiikkaa, jossa valmentajan (opettajan) rooli on erittäin tärkeä. Valmentaja pystyi aktivoimaan opiskelijoita tarvittaessa. Kurssien jälkeen todettiin, että oppimista olivat edistäneet aktiivinen osallistuminen, vuorovaikutustaidot sekä sitoutuminen yhteisölliseen oppimisprosessiin.

Esityksen materiaali on ladattavissa esityssivun alareunasta.

Opettaja opiskelijana – löytöretki opettamisen ytimeen

Esityksessä kerrottiin sanoin, kuvin ja esimerkein miten Maanpuolustuskorkeakoululla edistetään opettajan ammatillisesta kehittymistä. 

  • Tunnista ja tunnusta oppimiskäsityksesi – löydä itsesi opettajana.
  • Opettaja digiloikan airueena.

Tuberoom innostaa opettajat uusiin lightbord-videokokeiluihin

Tuberoom on helppokäyttöinen videopaja opettajille. Siellä opettajat voivat harjoitella esiintymistä, esittämistä sekä editointia ja samalla tuottaa omannäköisiään opetusvideoita mm. lightboardia käyttäen. Lightboard-tekniikalla on mahdollista kuvata liitutaulutyöskentelyä.

Tuberoom-tekniikka: akustiikan parantamiseksi verhoiltu kauttaaltaan mustalla kankaalla ja matolla. Valaistusta säädetään led-paneeleilla. Lightboard on pyörille alumiinikehikkoon sijoitettu suurikokoinen turvalasi, jota reunustaa lednauha. Opettaja piirtää lasille kalkkipohjaisilla, vesiliukoisilla tusseilla. Piirtäminen kuvataan lasin läpi sopivasti valaistuna, jolloin syntyy illuusio pimeästä tilasta ja katsojan huomio kiinnittyy tekstiin sekä opettajaan. Peilikuvana näkyvä teksti ja piirrokset käännetään tallennustilanteessa ohjelman avulla oikein päin.

Lightboard Technology esittelyvideo

ITK 2018 päätös -video

Lue myös osa 1

Lisätietoja Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa:

ITK-konferenssi jälleen ensi vuonna 20.–22.3.2019.

Kirjoittajat Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikan suunnittelija ja Minna Rokkila, erikoissuunnittelija

Digiajan löytöretkeilijä (ITK’18) – Osa 1

ITK = Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa

ITK-konferenssi on Suomen suurin digitaalisen koulutuksen ja oppimisen tapahtuma. Tänä vuonna konferenssissa kokee inspiroivia puheenvuoroja ja käytännönläheisiä esityksiä teemalla “digiajan löytöretkeilijä“. Päivät mahdollistavat myös kokeilla itse erilaisia opetusteknologisia ratkaisuja. Näytteelleasettajia on lukuisia. Konferenssin järjestelyistä vastaa Hämeen kesäyliopisto ja tapahtuma järjestetään Cumulus Resort Aulanko, Hämeenlinnassa 11.–13.4.2018. ITK-konferenssilla on jo pitkät perinteet. Lue 25-vuoden tarina täältä.

Kareliasta päiville matkasivat lehtorit Mikko Hyttinen ja Olli Hatakka sekä erikoissuunnittelija Minna Rokkila ja monimuotopedaogi Maarit Ignatius. Ohjelmatarjonnan lisäksi verkostoituminen, tapasimme vanhoja ja uusia yhteistyökumppaneita, kuten Blackboard (Moodlerooms) ja Discentum (Kyvyt.fi) sekä jokusen uusia.

Tämä blogimerkintä on Maaritin ja Minnan matkaraportti, poimintamme konferenssin konferenssin hjelmasta reaaliaikaisesti välillä 12.–13.4. Koet seuraamalla nämä ITK-päivät samanaikaisesti kanssamme.

Mikon ja Ollin opetusteknologiakokeilusta Oppimisympäristöjen virtualisointi digitaalisen 360-kamerteknologian avulla kuulet tarkemmin viimeistään Digisessä iltapäivässämme (Karelian digimessut) 9.10.2018.

Konferenssin tervetulosanat lausui Elias-robo. Opetushallituksen pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen saapui saliin videoyhteyden kautta. Hän kehoitti meitä jokaista käymään kysymyksen ”Miten rakennamme koulun jossa kaikkien on hyvä olla ja oppia? ääreen. Jos ei ole oppimisen hyvinvointia, ei ole mahdollista omaksua uusia asioita. Heinosen mukaan Digitaalisuuden tarkoitus on helpottaa työskentelyä ja mahdollistaa yhteisöllisyys. 

Kokeilukeskuksen päällikkö Anneli Rautiainen Opetushallitukselta jatkoi Hienosen teemassa. Tutkimukset osoittavat, että oppimista tapahtuu pojilla enemmän koulun ulkopuolella kuin koulussa. Tytöillä päinvastoin. On siis hyväksyttävä, että oppimista tapahtuu kaikkialla. Kysymyksiä tulisi enemmän esittää oppilaitten taholta kuin opettajien. Toimintakulttuurin ja johtamisen tulisi mahdollistaa yhdessä oppiminen (yhteisopettajuus ja tiimioppiminen) hyvinvointia unohtamatta. Meidän on aika muuttua joustaviksi, ketteriksi toimijoiksi. Pois jäykästä, kankeasti toiminnasta. Rautiainen päätti puheenvuoronsa sanoihin ”Oppimista tapahtuu kaikkialla – toivottavasti myös hyvinvointia”.

Erityspedagogiikan dosentti Lotta Uusitalo-Malmivaara Helsingin yliopistosta puheenvuoron otsikko oli ”Kivikausi tai digiaika, löytöretkeilijä tarvitsee lauman”. Dosentti korosti yhdessätekemistä niin hyvässä kuin pahassa. Hyvin toimiva työyhteisö tarvitsee lauman. Yksilö tulee nähdä hyvien tekojen kautta, ei virheiden. Ketään ei saa ”cropata” yhteisöstä, tiimistä, ryhmästä.

Yrittäjä Harri Ketamo, Headaista totesi lennokkaasti, että ”Tekoäly ei korvaa opettajaa. Se mahdollistaa aidosti yksilöllisen opetuksen”. Uusi järjestelmä otetaan käyttöön, ihmiset panikoituvat. Tämä kaava toistuu ja toistuu. Järjestelmät ovat hyviä renkejä. Tekoäly on ollut jokaisen meidän työkalu jo 80-luvulta. Tekoäly tulisi olla tehokkaammin, useimmissa sisällöissä osana. Tekoäly myös mahdollistaa luonnollisesti virheet, haitat. Siinä missä tekoäly manipuloi meitä niin sitä tekee myös ihminen ihmiselle. Kriittinen ajattelu ja riittävä yleissivistys on tärkeää.

ITK 2018 avajaiset -video.

Foorumiesityspoimintamme

Tässä foorumiesityksessä saatiin vastauksia siihen, miten monin eri tavoin ammattikorkeakouluissa opetushenkilöstön digipedagigista osaamista kehitetään ja miten juuri sitä tarvittavaa osaamista mitataan sekä kuvataan.

  1. Miten korkeakoulussa kehitetään henkilöstön digipedagogista osaamista?
  2. Onko korkeakoulussa olemassa tai suunnitteilla henkilöstön osaamisen kehittämistä tukevaa mentorointia, tutorointia tai vastaavaa toimintaa?
  3. Onko tarvittavaa digiosaamista kuvattu? Jos on niin miten, esim. osaamismerkit.
  4. Miten henkilöstön digipedagogista/digitaalista osaamista on mitattu tai aiotaan mitata?

Esityksessä kerrottiin myös osaamismerkkien kehittämistyöstä sekä kevään 2018 valmennusohjelman piloteista. 

eAMK-laatukriteerit verkko-opintojakson kehittämisessä

eAMK-hankkeessa rakennetaan ammattikorkeakoulujen yhteistä verkko-opintotarjontaa. Yhteiset laatukriteerit takaavat tarjottavien opintojaksojen laadun. Yhteiseen verkkotarjontaan valitaan alansa parhaat ammattikorkeakouluopintojaksot. Valittavien opintojaksojen tulee täyttää laatukriteereiden vaatimukset. Kriteeristö muodostuu seuraavista teemoista:

Teema 1: Kohderyhmä ja käyttäjät – Teema 2: Osaamistavoitteet, oppimisprosessi ja pedagogiset ratkaisut – Teema 3: Tehtävät – Teema 4: Sisältö ja aineistot – Teema 5: Vuorovaikutus – Teema 6: Ohjaus ja palaute – Teema 7: Arviointi – Teema 8: Kehittäminen – Teema 9: Käytettävyys ja ulkoasu – Teema 10: Tukipalvelut.

Arviointikriteerit ovat kehittämisen ja itsearvioinnin työkalu. Tässä vaiheessa ei vielä ole päätöstä siitä, miten verkkototeutusten arviointi suoritetaan. Toteutuuko se esim. eAMK-verkoston korkeakouluista kootun asiantuntijaryhmän jäsenet arvioimana vai jollain muulla tavalla. AMK-laatukriteerit.

Esitysmateriaali

Vaikuttavuutta webinaareilla

Toimintamallina webinaarin ja sen oheistuotteiden rakentaminen soveltuu myös opetuksessa käytettäväksi. Webinaarien järjestämisessä korostui suunnittelun ja aikataulutuksen tärkeys sekä kohderyhmän tavoittaminen.

Verkko-opetuksen laatutalkoot

Laatutekijät koostuvat verkkoympäristön rakentamisesta ja käytettävyydestä, kurssisisällöistä ja pedagogiikkasta sekä opetuksesta ja viestinnästä.

Kulkuri-verkkokoulu on tarkoitettu peruskouluikäisille, ulkomailla asuville oppilaille. Kulkurissa verkko-opetuksen laatutalkoot on kehitetty yhteistyössä opettajien, oppilaiden, heidän vanhempien ja  asiantuntijoiden kanssa. Laatutyön perustana oli Kulkurin oppimiskäsitys – oppilaat ovat erilaisia, oppilas on aktiivinen, sisäinen motivaatio on tie parempaan oppimiseen, oppiminen tapahtuu vuorovaikutuksessa, positiivinen ilmapiiri ja palaute tukee oppimista ja motivoi, ilmiötä tutkimalla opitaan enemmän.

Mikään ei motivoi niin, kuin positiivinen palaute!

Verkko-opintoja tehdessä opettajalla on apuna laatukäsikirja, josta löytyy työskentelyä auttavia konkreettisia tarkistuslistoja. Kulkurin laatukäsikirja on vapaasti hyödynnettävissä.

Esityksen materiaali

AMK-opinnon tuottaminen verkkoon – näkökulmia ja käytännön vinkkejä

Esitys piti sisällään kolme näkökulmaa: verkko-opetuksen tuotannon johtaminen, pedagogisen osaamisen ja käytänteiden kehittäminen sekä laadun varmistus. Taustalla Lauran digivisio.

Tiimien työskentelylle on kaksi erilaista prosessia seuraavasti:

  • Kokonaan verkossa suoritettavaan tutkintoon sisältyvät opinnot rakennetaan niitä edeltävällä lukukaudella kaksipäiväisissä tuotantopajoissa, joihin osallistuvat kaikki toteutuksessa mukana olevat opettajat.
  • Täydentävien opintojen opintojaksojen valmistelu tapahtuu opetiimeissä, jotka tapaavat toisensa 2–3 kertaa suunnittelun aikana.

Verkkokurssin toteuttaminen – ensikertalaisen kokemuksia

Esityksestä kävi ilmi, miten verkkokurssin toteuttaminen onnistui. Sekä, mitä hyötyä osallistujat saivat kurssista sekä myös se mitä eivät saaneet. Esille tuli myös se, miten heidän digitaipaleensa jatkui kurssien jälkeen. 

Auttaaksemme opettajia toteuttamaan oman verkkokurssin järjestimme koulutusta:

  1. Digipedagoginen suunnittelu
  2. Ohjaus ja arviointi digitaalisessa oppimisympäristössä sekä etäohjausmenetelmät
  3. Pilvipalveluiden monipuolinen hyödyntäminen digitaalisessa oppimisessa
  4. Opiskelijan/tutkinnon suorittajan HOKS:n, oppimisen ja osaamisen visualisointi.

Pelillistäminen ja visualisointi Moodle-ympäristössä

Toteutetut kurssisisällöt käsittelevät laaja-alaisesti hyötypelejä, pelillistämistä sekä pelien liiketoimintaa ja ansaintalogiikkaa. Pilottikursseilta löytyy digitaalista löytöretkeilyä: opiskelijaa kannustettiin etsimään verkkomateriaalin syövereistä kymmenen kultakolikkoa. Pedagogisesta  näkökulmasta kolikoiden keräämisellä pyrittiin rohkaisemaan opiskelijaa kahlaamaan läpi videoiden keskeltä myös tekstimateriaali ja tieteelliset artikkelelit.

Segabu-hankkeessa kehitettiin opintojaksoon pelillistämistä ja visualisointia Moodleympäristössä. Verkkokursseilla hyödynnettiin elementtejä, joita tavataan peleissä:

  1. Visualisoinnilla havainnollistettiin opiskeluprosessia, edistymistä sekä aktiviteetteihin osallistumista.
  2. Moodlessa pelillistäminen perustui myös aktiviteetteihin ja lohkoihin (osa vakiona, osa lisäosia).

Pilottikurssit löytyvät DIGMA.FI-oppimisympäristön osiosta Serious Games tai suoralla osoitteella http://segabu.fi. Hankesivusto löytyy osoitteesta https://segabu.wordpress.com/.

Pelillistämisestä Moodlessa lisää myös.

Esityksen materiaali

Laatukortit ketterien verkkokurssien tuottamisen tukena

Esityksessä kuvattiin, miten Uutta avointa energiaa (UAE) -hankkeessa (ESR) on opettajien tueksi Agile AMK -mallilla toteutettavaan ketterään sisällöntuotantoon kehitetty verkkokurssien laatukortit ja miten opettajat hyödyntävät niitä.

Laatukortit ovat: pedagogiikka, käytettävyys, sisältö ja tuotanto.  Laatukortteja käytetään verkkokurssien tuotannon eri vaiheissa. Kukin laatukortti sisältää 4–6 laatukriteeriä, joihin kaikkiin liittyy arviointikysymyksiä ja kehittämisohjeita. Laatukorteista on hankkeessa opettajilta saadun palautteen pohjalta koottu myös laatujuliste, jossa keskeiset kohdat on tiivistetty ns. huoneentauluksi. Kurssien pedagoginen laadunvarmistus käynnistetään jo suunnitteluvaiheessa, ja sitä toteutetaan koko tuotantoprosessin ajan.

Lisää tietoa laatukorteista löydät UAE-hankkeen blogista.

Ammattikorkeakouluhenkilöstön kehittämispäivät digitaalisesti, 2 päivää Moodleroomsissa ja Collaboratella

Digikehittämispäivillä jokaisella henkilökuntaan kuuluvalla oli mahdollisuus toimia itse osallistujana pedagogisesti suunnitellulla verkkokurssilla, joka toteutettiin Moodleroomsin verkkokokous- ja webinaaritila Collaboratessa. Ohjelma piti sisällään etukäteen tuotettuja videoita, webinaareja ja pienryhmätyöskentelyä eri aiheista. Toteutus suunniteltiin ja toteutettiin hyödyntämällä kääteistä pedagogiikkaa ja amk:n yhteisöllistä verkkopedagogiikkaa.

Parasta antia henkilökunnan mielestä mm.:

  • “Ei tarvinnut matkustaa”
  • Asiaan pystyi keskittymään paremmin, fyysistä tapaamista tehokkaampi ja intensiivisempi työskentely kuin kokouskeskuksessa/hotellissa”
  • “Uuden järjestelmän ja toimintaympäristön (Moodlerooms ja Collaborate Ultra) oppiminen ja opettelu”
  • “Kokemus yhteisöllisyydestä digitaalisesti, yllättävän toimiva ryhmätyöskentely digitaalisesti, CU mahdollistaa vuorovaikutuksen”
  • “Hyvä tekninen toteutus”
  • “Aikataulu piti paremmin kuin perinteisillä kehittämispäivillä”
  • ”Se paransi asennettani huomattavasti koko digikampusajatusta kohtaan!”
  • “Kokonaisuus ja digiympäristön hyvä toimivuus yllättivät. Alustukset oli hyvin valmisteltuja ja vastuuhenkilöt osasivat käyttää CU:ta. Nautin”

Esityksen materiaali

Moodle ryhmälähtöisen oppimisen (Team Based Learning) alustana

Ryhmälähtöinen oppiminen (Team-based learning,TBL) on opiskelijalähtöisyyteen ja yhteisöllisyyteen perustuva opetusmenetelmä. Ryhmälähtöisessä oppimisessa opiskelijat jaetaan heterogeenisiin 5–7 hengen ryhmiin, jotka pysyvät samoina koko opintojakson ajan. Menetelmässä käytetään käänteisen oppimisen periaatteita. Käsiteltävät aiheet on jaettu jaksoihin. Opettaja määrittelee kunkin jakson osaamistavoitteet. Jokaisen jakson aluksi opiskelijat tutustuvat itsenäisesti annettuun materiaaliin, joka voi olla alue oppikirjasta, artikkeleita, videoita tai muuta digitaalista materiaalia. Varsinaisella tapaamiskerralla jakson lopuksi pidetään ensin kaksi testiä.

Moodlen teemaksi on määritelty viikottainen rakenne ja Jokaisella viikolla on omat tavoitteet.
Moodlesta opiskelija saa sekä video, että tekstimuodossa viikon oppimateriaalin. Nämä opiskelijan on käytävä läpi. Perjantaisin ensin yksilöllinen osaamistesti moodlessa (testaa, onko ennakkomateriaali opiskeltu). Tämän jälkeen uudelleen ryhmätenttinä sama tentti, jolloin voidaan jakaa osaamista ja keskustella ryhmässä. Yksilötentin vastauksia opiskelija ei nähnyt tentin jälkeen, vain saamansa tuloksen. Ryhmätentin vastaukset näkyivät, jolloin ryhmä voi korjata virheellisen vastauksen, tämä tosin vähensi kokonaispisteitä.

  • Vetoomukset
  • Miniluento aiheesta

Soveltavat ongelmat, joihin ryhmät etsivät vastauksia annettujen taustamateriaalien pohjalta. Ongelmien vastaukset ladataan yhtä aikaa padletcseinälle ja satunnaisesti yksi ryhmästä esittelee ryhmän tulokset (saadaan vapaamatkustajat eliminoitua). Vertaispalaute Moodlen kautta.

Lue myös osa 2

Lisätietoja Interaktiivinen Tekniikka Koulutuksessa:

ITK-konferenssi jälleen ensi vuonna 20.–22.3.2019.

Kirjoittajat Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikan suunnittelija ja Minna Rokkila, erikoissuunnittelija

Digitaalinen työpaja mahdollistaa joustavan osallistumisen

Kareliassa pilotoidaan Humap Softwaren REAL-työkalua Pohjois-Karjala sote-osaamisen maakunnaksi-hankkeessa kevään 2018 aikana. REAL mahdollistaa kiinnostavien työpajaympäristöjen rakentamisen ja osallistujien osallistamisen ympäri maakuntaa ja yli organisaatiorajojen. Kyseessä on digitaalinen työpaja-alusta – ja myös paljon muuta. Digitaaliseksi kulmakiveksi tarkoitetaanko kompastuskiveä vai mitä osoittautuu usein sisältö ja sisällönhallinta. Realilla luodaan sisältökokonaisuuksia ja rakennetaan samalla digitaalista käyttäjäkokemusta, joka ei törmää ensimmäisenä käyttäjätunnushaasteisiin, vaan mahdollistaa yhdessä tekemisen heti.

Pilotissa keskiössä on työpajatyöskentely. Meillä jokaisella on jonkinlainen mielikuva työpajatyöskentelystä. Perinteisesti se toteutetaan paikalla olevien kanssa, mutta REAL digitalisoi työpajatyöskentelyn ja mahdollistaa työpajaan osallistumisen ajasta ja paikasta riippumatta. Koko työpajatyöskentely muodostuu reaaliaikaisesta dokumentoinnista, joka mahdollistaa osallistujien keskinäisen vuorovaikutuksen ja ajatusten vaihdon. (dokumentoidaan reaaliaikaisesti, ja se on kaikkien osallistujien käytettävissä välittömästi.) On myös helppo selvittää esimerkiksi osallistujien tietämys etukäteen ja saada siten arvokasta sisältöä itse työpajaan. Samalla aktivoidaan osallistujat jo etukäteen työskentelyn kontekstiin. Myös muunlaisen tiedon (sisältöä, odotuksia, toiveita, ilmoittautumistiedot jne.) keruu alustan kautta onnistuu.

Osallistuminen mahdollistuu millä tahansa laitteella ja yhdellä klikkauksella, sijainnista riippumatta. Osallistujille voi esimerkiksi ennakkoon jakaa tervetuloaineiston (mm. videon), joka osaltaan virittää osallistujat työpajaan. Kutsujen lähettäminen työpajaan onnistuu alustan kautta tehtävällä sähköpostilla tai vaihtoehtoisesti tekstiviestillä. Osallistujien aktiivisuutta voi seurata, ja lähettää muistutusviestejä keskusteluihin osallistumisesta, deadlineista tai ajankohtaisen materiaalin lisäämisestä. Tällainen henkilökohtainen kontaktointi sitouttaa osallistumaan ja aktivoi toimimaan tutusta (ei-digitaalinen) tavastamme poikkeavasti.

REALissa voi piilottaa ja näyttää sisältöä tarpeen mukaan. Etenemisen ja kaiken materiaalin voi kerätä samaan paikkaan. On myös mahdollista toteuttaa reaaliaikaisia gallupeja tai kerätä palautetta välittömästi työpajan päättyessä. Samoin muun muassa työpajan aineiston jakaminen koosteena on helposti tehtävissä. Aineistot voivat olla niin tekstiä, kuvaa, videoita, chatteja tai ladattuja tiedostoja.

Vaikuttaa varsin kiinnostavalta ja monipuoliselta alustalta, joten kerromme työpajakokemuksista lisää kevään aikana muun muassa tämän kanavan kautta.

Kuvat by Humap Softwaren, Real.

Kirjoittajat Maarit Ignatius, monimuotopedagogiikan suunnittelija, lehtori Tuula Kukkonen ja hanketyöntekijä Katja Sorjonen