Rintasyövän merkitys naisilla terveydenhoitajien näkökulmasta

Olet voinut kuulla nuorista naisista tai sinulla on omakohtainen kokemus, ettei rintasyöpäepäilyjä ole otettu todesta.

Rintasyöpä ei katso ikää, se voi tulla yhtä hyvin nuorelle naiselle kuin vanhemmallekin. Kehittynyt lääketiede ja tutkimukset ovat mahdollistaneet sen, että rintasyöpä on nykyisin varsin hyvin hoidettavissa. Kuitenkin epätietoisuus ja hoitajien tai lääkäreiden ajattelemattomat kommentit satuttavat. Syöpä sanana on jo pelottava, ja kun epäily syövästä herää, ei naista pitäisi jättää yksin vaan tarjota apua ja tukea. Pelkkä fyysinen hoito ei riitä, vaan tärkeään asemaan nousevat psyykkisen ja henkisen hyvinvoinnin tukeminen ja edistäminen. Epätietoisuus ja vähättely on pelottavaa, eivätkä ne auta ketään.  Tutkimuksien ja tulosten odottaminen on pitkä aika elää syöpäepäilyn kanssa. Tällöin hoitohenkilökunnan kohtaamisen taidot ovat tärkeässä asemassa. Lisäksi naisen kokonaisvaltainen huomiointi, mukaan lukien voimavarojen tukeminen sekä myönteinen ja kannustava ilmapiiri, ovat isossa roolissa.

Tulevina terveydenhoitajina haluamme kiinnittää huomiota ihmisen kokonaisvaltaiseen hoitamiseen. Ei kiinnitetä huomiota vain sairauteen ja sen tuomiin muutoksiin, vaan lähdemme miettimään asioita ihmisen omien vahvuuksien, myönteisyyden ja kannustavan ilmapiirin kautta, voimavarat huomioiden.

Valmistuvat terveydenhoitajat

Anna-Liina Sillanpää ja Niina Treuthardt

Me kaikki voimme tehdä oman osamme

Olen pian valmistuva terveydenhoitaja ja olen aina pitänyt tulevaa ammattiani tärkeänä ja tarpeellisena. Tässä vallitsevassa tilanteessa se on tullut entistä vahvemmin esiin. Kun ympäri maailmaa, Suomi mukaan lukien taistellaan Koronapandemiaa vastaan, niin terveydenhuollon työntekijöiden merkitys on noussut arvoon arvaamattomaan. Tilanne etenee koko ajan ja sen vuoksi tilanteeseen varautuminen on ja tulee olemaan erittäin tärkeää. Terveydenhuollon kuormitus tulee olemaan suurta tilanteen edetessä ja siksi tähän on varmasti valmistauduttu monin eri tavoin. Useat meistä alan opiskelijoista on palkattu töihin ammattilaisten rinnalle, jotta tilanteen vaatiessa osaavaa henkilöstöä on mahdollisimman paljon töissä.

Tulevana ammattilaisena haluaisin kaikille muistuttaa sitä tuttua, mutta erittäin tärkeää asiaa. Pysytään kaikki mahdollisuuksien mukaan kotona, vältetään sosiaalisia kontakteja ja matkustelua, huolehditaan hyvästä käsihygieniasta, pidetään itsemme tilanteen tasalla lukemalla tietoa luotettavista lähteistä sekä kuunnellaan ja totellaan viranomaisia. Näiden avulla voimme pysyä terveenä ja turvassa sekä pelastaa ihmishenkiä. Hoitohenkilökunta ja lääkärit tekevät oman osansa ja niin sinunkin tulisi tehdä. Vallitsevia ohjeita noudattamalla kunnioitat kaikkia terveydenhuollon ammattilaisia sekä arvostat heidän tekemää työtään. Nyt on aika puhaltaa yhteen hiileen ja toimia yhteisen hyvän vuoksi!

Elli Myllärinen, valmistuva terveydenhoitaja

Mielipidekirjoitus on kirjoitettu osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa.

Pienten lasten matkustaminen nykyisin turvallisempaa

Mediassa on ollut paljon esillä pienten lasten turvallinen matkustaminen. Pienet lapset käännetään autossa matkustettaessa liian aikaisin kasvot menosuuntaan, kuljetetaan ilman turvaistuinta tai jopa kokonaan ilman turvavyötä. Yhtenä syynä tähän on yksinkertaisesti tietämättömyys lapsen turvallisesta matkustamisesta.

Tieliikennelain mukaan jokainen alle 135 cm pitkä lapsi tarvitsee turvaistuimen. Liikenneturva suosittelee lapsen matkustavan auton takapenkillä plus-testin läpäisseessä istuimessa selkä menosuuntaan niin pitkään kuin mahdollista, kuitenkin vähintään 3-vuotiaaksi asti. Kun lapsi matkustaa selkä menosuuntaan, lapsen niska ja pää saavat törmäystilanteessa parhaimman tuen. Lapsen koukussa olevat jalat eivät ole haitaksi, eivätkä syy kääntää istuinta kasvot menosuuntaan.

Matkustussuunnan lisäksi Liikenneturva antaa suosituksia turvaistuimen ikään ja alkuperään liittyen. Käytetyn istuimen hankkimista ei suositella, koska hankitun istuimen historiaa ei voi tietää. Mahdollisista kolareista aiheutuneet vahingot eivät välttämättä näy päällepäin. Myöskään yli 7 vuotta vanhaa istuinta ei suositella ostettavan, koska muoviosat haurastuvat ajan kuluessa.

Vaikka lasten turvaistuinten valinnassa ja käytössä on edelleen parantamisen varaa, on suunta kuitenkin ylöspäin. Ei tarvitse mennä kuin muutamia kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin, kun vauvoja on saatettu kuljettaa autossa matkustettaessa vaikkapa sylissä. Parikymmentä vuotta sitten käytetyt lasten turvaistuimet ovat myös olleet pääsääntöisesti kasvot menosuuntaan päin asennettavia.

Valmistuva terveydenhoitaja
Minna Heiskanen
Karelia-ammattikorkeakoulu

Työhyvinvointiin kannattaa investoida

Työmäärän lisääntyminen yli sietokyvyn on kasvanut vuosi vuodelta enemmän ja työn vaatimustaso sen mukana. Liiallinen työmäärä ja armoton työtahti luovat haasteita työssä jaksamiseen. Pitkät sairaspoissaolot ovat lisääntyneet ja Kelan taskutilaston (2019) mukaan, mielenterveyden häiriöt ovat yleisin syy sairauspäivärahan saamiselle.

Sopiva työmäärä ja dialoginen työympäristö edistävät työhyvinvointia. Työssä jaksamista parantavat työyhteisön jouheva vuorovaikutus sekä avoin ilmapiiri työpaikalla. Työn imua lisäävät onnistumisen kokemukset, ja työstä tulisi saada palautetta, jotta työntekijä kokisi olevansa arvokas. Työterveyslaitoksen mukaan työhyvinvoinnilla voidaan vaikuttaa merkittävästi esimerkiksi tuottavuuden ja asiakastyytyväisyyden lisääntymiseen sekä sairauspoissaolojen vähenemiseen.

Työhyvinvointi on jokaisen vastuulla. Työntekijä voi asenteellaan vaikuttaa työhyvinvointiinsa ja työyhteisön ilmapiiriin. Työn säännöllinen tauottaminen ja mielekkäät keinot työstä irtautumiseen ovat avainasemassa työstä palautumisessa. Esimies taas voi kartoittaa taitojaan työhyvinvoinnin lisäämiseen käyttämällä hyödyksi sosiaali- ja terveysministeriön Hyvän mielen työpaikka -materiaalia.

Työhyvinvointi ei synny itsestään. Se vaatii sitoutumista ja tahtoa sekä työpaikan johdolta että henkilöstöltä. Hyvinvointiin sijoittaminen voi maksaa itsensä moninkertaisena takaisin.

Valmistuvat terveydenhoitajat

Jenni Oinonen ja Henna Väisänen

Mielipidekirjoitus on kirjoitettu osana Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa.

Terveyden edistäminen kuuluu kaikille!

Järjestimme hyvinvointipäivän kuuden muun terveydenhoitajaopiskelijan kanssa ikäihmisille ToriKievarissa 4.2.2020. Terveystiistai -tapahtuma sisälsi neljä erilaista terveyspistettä, jotka käsittelivät aivoterveyttä, erilaisia hyvinvointiin liittyviä mittauksia, ravitsemusta ja venyttelyä. Tavoitteenamme oli lisätä tietoutta terveyttä edistävistä asioista ja lisätä yhteisöllisyyttä erilaisten toimintojen avulla. Tapahtuma houkutteli paikalle noin 40 kävijää ja saamamme palautteen mukaan päivä oli tarpeellinen.

Valmistuvina terveydenhoitajina tuemme kaikenikäisten ihmisten terveyttä. Ikäihminenkin tarvitsee ohjausta terveyden edistämiseen liittyvissä asioissa, eikä heitä saa unohtaa. Kansanterveys on kohentunut, ihmiset elävät kauemmin ja ikääntyvät yhä parempikuntoisina. Ikäihmisten omaehtoista terveyden edistämistä tulisi tukea enemmän, jotta yhä useamman toimintakyky pysyisi hyvänä ja mahdollisuus kotona asumiseen säilyisi pitkään.

Tärkeää ikäihmistä kohdatessa on kiireettömän ilmapiirin luominen, aito läsnäolo ja kuunteleminen. Tämä tuli todettua myös hyvinvointipäivän aikana. Saaduissa palautteissa korostui kohtaamisen merkitys ja kiireettömyys tärkeän asian äärellä. Moni asia oli kävijöille jo ennestään tuttua, mutta siitä huolimatta he kaipasivat ammattilaisten tukea ja vahvistusta terveyden edistämiseen liittyvissä asioissa. Suurin osa kävijöistä viihtyi tapahtumassa usean tunnin ajan. Keskustelu oli vilkasta ja ilmapiiri leppoisa.

Mielestämme tämän kaltaiset tapahtumat ovat tärkeitä. Osallistujien saama informaatio terveydestä, ’’maailman parantaminen’’ keskustellen ja yhdessäolo edistävät terveyttä sekä vahvistavat yhteisöllisyyttä. Tämän kaltaista toimintaa haluamme olla toteuttamassa myös terveydenhoitajina.

Valmistuvat terveydenhoitajat

Sari Laitila, Marjut Lukkarinen ja Laura Mikkonen

Yksinäisyys ympärillä

Istun ihmisten ympäröimänä, tutun puheensorinan keskellä. Mielen sopukoista nousee pintaan laulun sanoja. Saan sanat järjestykseen ja tunnistan laulun. ”Yksinäisyys ympärillä joskus ottaa hahmon ihmisen”. Mielen valtaa Juicen laulu kaksoiselämää, joka kuvaa yksinäisyyden kokemusta karun yksinkertaisesti. Jään pohtimaan sanojen merkitystä, lauseiden sanomaa. Laulu kuvaa yksinäisyyden tunnetta epätoivona ja katkeruutena mutta toisaalta normaaliin elämään kuuluvana ilmiönä. Yksinäisyys asuu meissä, joissakin ihmisissä hyvinkin kotoisasti. Tunnistan sanoista itseni, yksinäisyys asuu minussa, ehkä myös tuossa toisessa, jonka puheen kuulen sorinan keskeltä.

Yksinäisyys voidaan luokitella kansantaudiksi, diagnoosiksi verenpainetaudin ja diabeteksen joukkoon. Se on yhä yleisempää, koskettaen hyvin eri-ikäisiä ja erilaisissa elämäntilanteissa olevia ihmisiä. Yksinäisyyttä ei voi nähdä ulkoapäin. Emme kanna kylttiä rinnassa, joka huutaa sanaa yksinäinen. Mistä tiedät, että joku ympärilläsi on yksinäinen?

Voiko sosiaalisesti aktiivinen ja hyvin muiden kanssa toimeen tuleva ihminen olla yksinäinen? Eikö sellainen ole se, joka häviää massan joukkoon hiljaisuudellaan ja arkuudellaan…

Yksinäisyyttä ei voi kategorisoida. Jokainen meistä voi olla yksinäinen. Joku tuntee yksinäisyyttä ja ulkopuolisuutta aina, koko elämänsä ajan. Se ei riipu siitä, oletko sosiaalinen vai vetäytyvä. Yksinäisyyden kokemus voi olla hyvin erilainen ja ihmisen kuoren alle voi kätkeytyä monta salaisuutta. Toisille yksinäisyys ja yksin oleminen on luonnollista, helpompaa kuin toisille. Yksin oleminen ei aina merkitse yksinäisyyttä, vaan yksin oleminen ja yksinäisyyden kokeminen ovat eri asioita. Jokainen voi kaivata joskus omaa rauhaa, aikaa olla yksin. Vapaaehtoinen yksinolo antaa mahdollisuuden itsetutkiskeluun ja tukee itsenäisyyttä. Ihminen kaipaa kuitenkin toisen ihmisen läheisyyttä. Meidät on luotu toimimaan yhdessä. Meillä on tarve tuntea olevamme jollekin tärkeä ja tarve tuntea toinen ihminen läheiseksi ja tärkeäksi. Jokainen kokee joskus ohimenevästi yksinäisyyden tunteita. Tällä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä seuraa. Ihminen voi olla yksinäinen, vaikka hänellä olisi paljon ystäviä.

Yksinäisyys voidaan kokea voimavarana tai musertavana ja elämää rajoittavana tunteena. Juice jatkaa ”Yksinäisyys sydämessä katkeriksi pisaroiksi tiivistyy. Siinä yksinäisyyden on seuraus, siinä on sen syy”. On merkityksellistä tuntea ja tunnistaa itsestään ne tunteet, jotka aiheuttavat elämään haasteita ja pahaa mieltä, edesauttaen yksinäisyyden kokemusta. Yksinäisyys on raskasta, sillä jokainen kaipaa ystäviä, toisten hyväksyntää ja yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tehokkuuden yhteiskunnassa ihminen nähdään arvokkaana silloin, kun hän pystyy toimimaan yhteiskunnan normien ja vaatimusten mukaan, unohtaen samalla oman hyvinvointinsa. Kaiken kaaoksen keskellä on hyvä muistaa, että jokainen ihminen on arvokas ja merkityksellinen. Jokaisella meistä on myös mahdollisuus antaa toivoa, niin itselle kuin toiselle. Toivoa voi jakaa ystävällisten sanojen muodossa, suoden pienen hymyn ja huomion. Jokaiselle meistä pienillä teoilla on merkitys. Yksinäiselle ystävälliset teot voivat antaa elämää suuremman merkityksen. Juicen viisaiden sanojen takana piilee sanoma. ”Kunpa sinut tuntisin paremmin. Silloin ehkä oppisin itsenikin” Ollaan aidosti läsnä, kohdataan ihmiset tasavertaisina ja suodaan ystävällinen sana, teko tai hymy. Opitaan elämää toinen toisiltamme. Meissä on voimaa.

Valmistuvat terveydenhoitajat

Anniina Lintu ja Minna Penttinen

Karelia-amk

Ylpeästi tuleva terveydenhoitaja

Saamme Suomessa olla tyytyväisiä, koska meillä on tällainen ammattiryhmä kuin
terveydenhoitajat. Meitä ei nimittäin monessa maassa ole. Osa luokkalaisistamme oli
viime vuoden lopulla opintomatkalla Belgiassa ja osa Norjassa. Belgiassa
terveydenhoitajan ammatin tärkeys konkretisoitui siinä, että siellä vastaavaa ammattia
ei ole, eikä ennaltaehkäisevään työhön juurikaan panosteta. Norjassa
terveydenhoitajan työskentelymahdollisuudet ovat paljon Suomea suppeammat, sillä
heidän työnsä painottuu pääasiassa alle 25-vuotiaiden parissa tehtävään työhön.
Tämä oli meidän valmistuvien terveydenhoitajien mielestä erikoista.

Olemme kaikki tottuneet Suomen malliin, jossa terveydenhoitaja kulkee ihmisen
mukana hänen koko elämänsä ajan. Terveydenhoitajia työskentelee
äitiysneuvoloissa, lastenneuvoloissa, jokaisella koululla opintoasteesta riippumatta,
työterveyshuollossa sekä ikäneuvoloissa. Lisäksi terveydenhoitajat voivat
työskennellä sairaanhoitajan tehtävissä tai terveysalan yrittäjinä. Terveydenhoitajat
voivat työskennellä siis monenlaisissa paikoissa. Tätä ei aina tule välttämättä näin
alan opiskelijanakaan ajateltua. Jo oppivelvollisuuden loppuun mennessä
terveydenhoitaja on tavannut lapsen hänen elämänsä aikana vähintään 25 kertaa.

Olisi tärkeää, että tämä ennaltaehkäisevä työ muistettaisiin päätöksiä tehdessä.
Pääpainon tulisi olla juuri ennaltaehkäisevässä työssä sairaanhoidon sijaan. Näin on
mahdollista saada ihmiset pysymään hyvinvoivina ja työkykyisinä pidempään. Yksilön
ja yhteiskunnan kannalta on kannattavampaa ehkäistä sairauksia jo ennen kuin niitä
on ehtinyt syntyä.

Valmistuvat terveydenhoitajat
Sara Pursiainen, Laura Lievonen, Annika Turunen, Saara Kuosmanen, Paula
Halonen, Sara Miinalainen, Niina Lintunen, Karoliina Hyttinen, Sari Vallius, Jenna
Piiroinen, Kaisa Nurkkala, Anni Keränen, Jenna Tuhkanen, Nea Laukkanen, Nea
Hinkkanen, Annele Heikura, Sanna Saatsi, Sanna Väkeväinen

Opiskelija, pidä huolta jaksamisestasi!

Opinnot ammattikorkeakoulussa? Mitä ajatuksia se sinussa herättää?

Ammattikorkeakouluopintoihin hakeutuu vuosittain valtavasti opiskelijoita. Koulutus on arvostettu, mutta vaativa. Opiskelijan on oltava esimerkiksi pitkäjänteinen, yhteistyökykyinen ja omistautunut opintoihinsa. Moni opiskelija kokee, että työmäärä on suuri ja oma elämäntilanne kuormittava. Tämä voi vaikuttaa opiskelijan jaksamiseen niin opinnoissa kuin yksityiselämässäkin. Kuinka omaa jaksamistaan voi sitten helpottaa?

Jaksamisen ja hyvinvoinnin perusta on elintavoissa. Hyvä ruokavalio, riittävä liikunta sekä uni ja lepo antavat pohjan hyvinvoinnille. Terveellinen ravitsemus tukee jaksamista ja takaa sen, että saat riittävästi energiaa koulupäiviin. Älä unohda aamupalaa ja välipaloja! Liikunnalla on positiivisia vaikutuksia hyvinvointiin ja jaksamiseen. Se purkaa stressiä, parantaa mielialaa ja antaa onnistumisen tunteita. Pieni lenkki säännöllisesti esimerkiksi lähimaastossa tekee jo ihmeitä. Uni ja lepo palauttavat elimistöä ja mieltä rasituksesta ja väsymyksestä, mikä auttaa jaksamaan. Hyvää unta tukee esimerkiksi ruutuajan välttäminen ennen nukkumaanmenoa. Jo pienillä asioilla saat hyvän pohjan hyvinvoinnille, johon on helppo lähteä rakentamaan omaa jaksamista tukevaa arkea ja elämää.

Tässä muutamia vinkkejä oman hyvinvoinnin tukemiseen:

  • Pyri järjestämään itsellesi vapaa-aikaa, jolloin voit tehdä itsellesi mielekkäitä asioita.
  • Pyri tauottamaan opiskelua.
  • Nauti ajasta ystävien ja perheen kanssa. Kysy kaveria mukaan lenkille, kahville tai vaikka elokuviin.
  • Hemmottele itseäsi ja haaveile. Välillä on ok olla tekemättä mitään!
  • Luota itseesi ja omaan osaamiseesi! Olet varmasti riittävän hyvä, loppu on vaan extraa!
  • Muista, että kenenkään ei tarvitse pärjätä yksin! Vertaistuki luokkakavereiden kesken on tärkeää. Ota myös rohkeasti yhteyttä koulusi opettajiin, opinto-ohjaajaan, terveydenhoitajaan ja kuraattoriin. He juttelevat mielellään kanssasi!
  • Tee itsellesi pieniä tavoitteita. Niiden saavuttaminen tuo onnistumisen tunteen ja motivoi eteenpäin!

Opiskelu voi olla raskasta, ja siksi opiskelijoiden jaksamisesta huolehtiminen on tärkeää. Tulevina terveydenhoitajina haluamme tukea opiskelijoita sekä ennaltaehkäistä ja lievittää esimerkiksi stressiä ja uupumusta jo opintojemme aikana. Toivommekin, että nämä vinkit tavoittavat opiskelijat ja antavat keinoja oman jaksamisen tukemiseen.

Tsemppiä opiskeluun! 🙂

Valmistuvat terveydenhoitajat Ruut Kainulainen ja Janette Honkanen

Karelia-ammattikorkeakoulu

Kirjoitus on osa Yhteiskunnallinen terveydenhoitotyö -opintojaksoa

Vaihtarielämää Livingstonessa

OLEN AINA ollut kiinnostunut erilaisista kulttuureista ja ihmisistä, joten mahdollisuus lähteä vaihtoon opiskeluaikana oli oiva tilaisuus päästä näkemään maailmaa ja oppimaan Sambian hoitotyöstä. Aloitimme vaihtokaverin kanssa vuoden 2018 keväällä suunnittelemaan kolmen kuukauden vaihtoa, joka tulisi sisältämään kuusi viikkoa perhehoitotyön harjoittelua Livingstonen sairaalassa ja neljä viikkoa työharjoittelua paikallisessa Ebenezer-orpokodissa. Vaihtoa varten meidän piti tehdä paljon valmisteluita, kuten suorittaa koulun kursseja ennakkoon sekä tulostaa monen monta lomaketta Sambian oleskelulupia varten. Vuoden suunnittelut ja valmistelut saatiin vihdoin päätökseen, kun
pääsimme lähtemään itse vaihtoon helmikuussa 2019. Livingstone School of Nursing and Midwifery -koulun opettajat antoivat meille vapaat kädet harjoittelupolun suunnittelemisen suhteen. Päätimme käyttää opettajien antaman tilaisuuden hyödyksi ja jaoimme kuuden viikon harjoittelun useamman osaston harjoitteluksi. Kävimme myös tutustumassa sairaalan leikkaussaliin, jossa pääsimme seuraamaan onnistunutta keisarileikkausta.

HARJOITTELU PEDIATRISELLA OSASTOLLA | Suoritimme ensimmäiset viikot harjoittelusta pediatrisella osastolla, jonka potilaat ovat iältään vastasyntyneistä parin vuoden ikäisiin. Lasten äidit hoitavat lapsiaan vuorokauden ympäri ja huolehtivat muun muassa lasten ruokkimisesta ja hygieniasta. Osasto koostuu kahdesta puolesta, joissa on yhteensä noin 50 potilaspaikkaa. Potilaat tulevat osastolle usein trooppisten sairauksien, kuten malarian ja tuberkuloosin, takia sekä aliravitsemuksen, keuhkokuumeen ja anemian vuoksi. Huomasimme pian, että moni lapsi tulee osastolle vain yhden sairauden takia, mutta osastolle päästyään lapset saavat epähygieenisen ympäristön seurauksena usein sepsiksen alkuperäisen sairauden lisäksi. Kaikki potilaat ovat samassa huoneessa, joten sairaudet tarttuvat herkästi potilaasta toiseen. Potilaiden lakanoita vaihdetaan harvoin, sillä puhtaita lakanoita ei ole aina saatavilla. Hoitajilla on usein sormukset sormissa ja desinfektioainetta ei käytetä, harvoin myös suojakäsineitä. Yksi syy hoitajien huonoon käsihygieniaan on osaston resurssien riittämättömyys sekä hoitotyöhön liittyvä tiedon puute. Vaihdon aikana ymmärsin, miten tärkeä asia koulutus on, sillä sen avulla voidaan muuttaa maailmaa ja pelastaa ihmisten henkiä. Sambiassa pääsin näkemään epäaseptisen toimintatavan seuraukset.
Asuntola vaihdon aikana. Pediatrisen osaston elvytyshuone.
Monet sepsikset ja lasten kuolemat olisi voitu välttää aseptisen työskentelytavan kautta. Jos voisin muuttaa yhden asian Sambiassa, se olisi mahdollistaa laadukas, korkeatasoinen ja ilmainen koulutus mahdollisimman monelle kansalaiselle. Tällöin sambialaisten elämänlaatu parantuisi huomattavasti ja elinajan- odote pitenisi.

HARJOITTELU SYNNYTYSOSASTOLLA | Pediatrisen osaston jälkeen siirryimme synnytysosastolle jatkamaan harjoittelua. Aamuvuoro alkaa kristillisellä aamurukouksella, joka pidetään suullisen raportinannon yhteydessä. Rukouksissa pyydetään usein Jumalan siunausta hoitajien työpäivälle ja hyvinvointia ja terveyttä potilaille. Suullisen raportin jälkeen hoitajat siirtyvät lukemaan raporttia potilaiden asiakirjoista, jotka sisältävät tietoa potilaalle määrätyistä lääkkeistä, tehdyistä hoitotoimenpiteistä ja lääkärin tekemästä diagnoosista. Asiakirjat lojuvat potilassängyillä ulkopuolisten ja muiden potilaiden saatavilla, mikä hankaloittaa potilaan yksityisyyden ylläpitämistä ja salassapitovelvollisuuden toteutumista. Synnytysosastolla syntyi useampi kaksonen harjoittelumme aikana. Hienoin hetki koko harjoittelun ajalta olikin se, kun sain kantaa toisen vastasyntyneistä kaksoisvauvoista osaston toisesta päästä toiseen ja ojentaa vauva onnellisen äidin syliin. Osasto oli todella mielenkiintoinen ja siellä työskenteleminen mahdollisti ainutlaatuisen tilaisuuden päästä seuraamaan synnytyksiä. Sambiassa sairaanhoitajaopiskelija voi päästä osaksi synnytystiimiä.

HARJOITTELU ORPOKODISSA | Sairaalaharjoittelun jälkeen siirryimme harjoitteluun orpokotiin. Orpokodissa oli yhteensä 57 lasta, joista noin 15 oli leikki-ikäistä. Yllätyimme positiivisesti huomatessamme, että lapsilla on todella rakastava ja myönteinen kasvuympäristö, jonka orpokodin johtaja ja työntekijät ovat osanneet luoda lapsille. Monet päivät vietimme lasten kanssa leikkien ja heitä sylissä pitäen. Pääsimme hoitamaan myös muutaman viikon ikäistä vauvaa, jonka hoitamiseen kuului syöttämistä, nukuttamista ja vaatteiden pukemista. Vastasyntyneen käsitteleminen toi minulle itsevarmuutta ja luontevuutta pitää vauvoja sylissäni ja antoi mahdollisuuden oppia, miten vauvojen niskaa tuetaan ensimmäisinä elinkuukausina. Tämä taito tulee varmasti käyttöön tulevissa harjoitteluissa sekä työelämässä. Orpokoti oli hieno ja hyödyllinen harjoittelupaikka, sillä siellä pääsin ensimmäistä kertaa kunnolla käsittelemään lapsia vaihdon aikana.
UNOHTUMATON KOKEMUS | Sambian reissu oli unohtumaton kokemus, joka sai minut arvostamaan suomalaista koulutusta ja hoitotyötä entistä enemmän. Opin paljon lasten kanssa työskentelemisestä ja lasten hoidosta. Vaihto avarsi tapaani nähdä maailmaa sekä kasvatti minua ihmisenä ja hoitajana tulevaan ammattiini terveydenhoitajana. Kannustan kaikkia kiinnostuneita lähtemään vaihtoon, sillä irtiotto tutusta arjesta, uusien ihmisten tapaaminen ja vieraan kulttuurin keskellä asuminen ovat elämää rikastuttavia, arvokkaita kokemuksia. Sambiassa asuminen on yksi elämäni upeimmista kokemuksista. Vaihtoon lähteminen toi minulle varmuutta ja intoa lähteä tulevaisuudessa uudestaan asumaan pidemmäksi aikaa ulkomaille. (Julkaistu lehdessä
Terveydenhoitaja 5/2019)

valmistuva terveydenhoitaja Carlotta La Russa

Erinomaisen tavallinen vanhemmuus

Kaunis viimeisten sisustustrendien mukaan sisustettu koti, merkkivaatteisiin puetut lapset ja vielä hienompiin merkkeihin puetut aikuiset, koulun lomien aikaan lomamatkat viiden tähden hotelleihin ja perjantaisin kukkakaupasta ostettu kimppu siivoojan kirkkaaksi kiillottamalle design-pöydälle. Tyylikästä, puhdasta, kallista ja nykyajan somea seuraamalla jokaisen lapsiperheen tavallista elämää.

Kolmivuorotyötä tekevät vanhemmat tai yksin lapsiperhearkea karhein käsin pyörittävä vanhempi, ykkösvapaalla nakkikeittoa halppisketjun vaatteisiin puetulle lapselle, kuusi viikonloppua putkeen ilman perheen yhteistä vapaata viikonloppua, lomalla uimahalliin ja vuorotyöläisen viikonloppuna tai ainakin tilipäivänä marketista kimppu ruusuja. Säälittävää, köyhää ja ihan liian tavallista. Vai tavallisen, työtätekevän perheen hyvää ja normaalia elämää?

Nykyaikana kriisipuhelimet täyttyvät soitoista, kun oma vanhemmuus tuntuu olevan hukassa ja riittämätöntä, itsen arvostaminen hankalaa ja elämän vaatimukset tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Etenkin tässä runsauden ajassa olisi jokaisen mielelle ja kokonaisvaltaiselle hyvinvoinnille olennaista nähdä hyvää pienissä asioissa ja tuntea armollisuutta omaa ja muiden vanhemmuutta kohtaan. Tavallisuus on riittävää, keskinkertaisuus on erinomaista ja pienikin hyvä teko, tuntemattomalle annettu hymy ja yövuoron jälkeen pelattu Afrikan tähti lapsen kanssa on arvokasta, sitä oikeaa elämää. Jokainen tavallinen tilipäivää odottava vanhempi on riittävä, ihmisen hyvyys ja elämänlaatu ei ole kiinni kauniista instatilistä eikä pankkitilin saldosta.

Suomen neuvolatoiminta on maailmanlaajuisestikin tarkasteltuna huippuluokkaa, silti ihan tavalliset, hyvät vanhemmat tuntevat usein turhaa riittämättömyyttä omasta, tavallisesta mutta ainutkertaisesta elämästään. Tämän asenteen korjaamiseen voi pienin teoin meistä jokainen vaikuttaa. Kerro tunteistasi, halaa, pidä lasta lähellä, ota apua vastaan, auta itse niin voidessasi, kiitä ja pyydä anteeksi. Saatat auttaa sitä täydelliseltä vaikuttavissa raameissa elävää vanhempaa tai euroja ruokakaupassa laskevaa vanhempaa ihan yhtä lailla. Tavallisuus ja keskinkertaisuus ei ole virhe, toisten huomiotta jättäminen ja tahallinen ilkeily ovat. Hyvää tavallista päivää jokaiselle tavalliselle vanhemmalle, olet maailman paras ja rakkain vanhempi juuri omalle lapsellesi, niin epätäydellisenä mutta silti täysin riittävänä.

 

valmistuvat terveydenhoitajat Suvi Väänänen ja Raija Kokkonen