Ikäosaamisen harjoittelu Voimalassa

Moikka kaikille!

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja olen suorittamassa ikäosaamisen harjoittelua Voimalassa. Kaiken kaikkiaan harjoittelujaksoni pituus on kuusi viikkoa ja nyt näistä viikoista minulla on menossa jo viides. Viikot ovat siis menneet vauhdilla ja hommaa on ollut juuri sopivasti. On jotenkin hassua ajatella ensimmäistä päivää Voimalassa. Se tuntuu jotenkin jopa hieman kaukaiselta. Osa meidän tiimiläisistä oli minulle jo ennestään tuttuja, mutta osa taas aivan uusia kasvoja. Silloin ei vielä osannutkaan ajatella miten huippu tiimihenki meille muodostuisi tulevien viikkojen aikana. Työskentely tiimissä on ollut rentoa ja huumoria meidän tiimistämme ei ole ainakaan puutunut!

Voimalassa olen päässyt toteuttamaan erilaisia ryhmänohjauksia, projekteja ja kampanjoita. Meillä on ollut myös yksilöasiakkaita, joiden ohjausta olemme toteuttaneet työpareittain. Meidän moniammatillinen tiimimme on koostunut fysioterapeutti-, sosionomi- ja terveydenhoitajaopiskelijoista. On ollut mielenkiintoista verrata tietoja ja taitoja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Meidän koulutusohjelmassamme on ollut hyvin vähän moniammatillista yhteistyötä, joten Voimalassa on hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan siihen.

Kuva; Pixabay

Voimalassa olemme päässeet oman tiimin kanssa yhteistyössä suunnittelemaan työaikojamme ja aikatauluttamaan toimintaamme. Kalenteri on ollut oiva apuväline tässä. Suosittelen sitä ehdottomasti jokaiselle Voimalaan harjoitteluun tulevalle! Se helpottaa työskentelyä ja auttaa pysymään mukana siinä, että missä pitäisi olla menossa, milloinkin. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että valitsin harjoittelupaikaksi Voimalan. Se on hyvä oppimisympäristö meille opiskelijoille ja tarjoaa mahdollisuuden vastuun ottamiseen sekä tiimityöskentelyyn!

 

Terveydenhoitajaopiskelija Karoliina

Fysioterapeuttiopiskelijana moniammatillisessa työryhmässä

Olen Aleksi, 3 vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja suoritin 3 harjoitteluni Voimalassa. Päätin kirjoittaa blogini moniammatillisuudesta Voimalassa ja nimenomaa fysioterapeuttiopiskelijan näkökulmasta. Aiheen valinta oli sinänsä luontevaa, koska tässä harkassa ollaan eri alojen opiskelijoiden kanssa.

Työskentely Voimalassa on tuonut uusia kavereita ja uuden asian oppimista. Ryhmäytyminen on tapahtunut erittäin nopeasti ja minut otettiin nopeasti mukaan toimintaan. Alussa työskentely oli vähän hakemista, mutta loppujen lopuksi kaikista ryhmistä ja yksilöasiakkaista oli hyvin perillä. Tässä harjoittelussa työskentely painottui iäkkäiden parissa, joka oli osittain jo tuttua aikaisempien kurssien myötä. Yleensä ryhmänohjaukset painottuivat asiakkaiden aktiivisuuden edistämiseen tai muuhun yleiskunnon ylläpitämiseen. Mielestäni tämä toi lisää itsevarmuutta ohjaamiseen, yksilöiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.

Työskentelin Voimalassa yhden fysioterapeuttiopiskelijan lisäksi viiden terveydenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Niin kuin aiemmin mainitsin, työtehtävät ovat pääsääntöisesti iäkkäiden parissa, joten ohjaukset painottuivat fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Olisin jäänyt kaipaamaan enemmän terveydenhoitajilta uusia niksejä, joita olisi voinut hyödyntää työelämässä tai ihan vaan arkielämässä. Keskustelin terkkareiden kanssa siitä, että mitä he ajattelevat tästä harjoittelusta. He jäivät kaipaamaan enemmän terveydenhoitajien juttuja tässä harjoittelussa mutta olivat mielissään siitä, että oppivat fysioterapian alasta paljon.

Voimalassa ollaan pelkkien projektien parissa ja se opettaa paljon ottamaan vastuuta koko hommasta. Se pakottaa olemaan luova tuntien suunnittelussa, joka kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Työpäivät olivat vaihtelevia ja joustavia ja itse sai pääosin valita työaikansa, kunhan kaikki hommat tuli hoidettua. Tällaista harkkapaikkaa ei varmasti joka paikasta löydy, joten kokemuksena tämä oli varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Voimala sopii varsinkin niille opiskelijoille, jotka haluavat ottaa vastuuta omasta tekemisestään ja haluavat suunnitella omanlaisiaan tuntisuunnitelmia. Luovuutta tässä harkassa tarvitaan ja onkin erityisen suotavaa, koska monesti asiat tuppaavat toistamaan ja muistuttamaan toisiaan. Samalla sitä taitoa pystyy oppimaan ja harjaannuttamaan. Lisäksi tiimiläiset ovat tukemassa ja antamassa uusia näkökulmia eri ideoihin.

 

Aleksi, fysioterapeuttiopiskelija

Hymy maskin alla

Moi!

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja suoritin Voimalassa ikäosaamisen harjoittelun syksyllä 2020. Koronaviruspandemian vuoksi meitä ohjeistettiin käyttämään kaikissa asiakastilanteissa joko kasvomaskia tai läpinäkyvää visiiriä. Itse käytin suun ja nenän peittävää maskia, koska kertakäyttöisyytensä ansiosta koin sen helpommaksi ottaa mukaan esimerkiksi kotikäynneille. Visiirin hyötyihin taas kuuluu ehdottomasti se, että se ei peitä kasvoja, mutta miinuspuolena koin äänen ”kaikumisen” visiirin sisällä. Lisäksi visiiri täytyy muistaa desinfioida jokaisen käyttökerran jälkeen.

Harjoittelun aikana tapasin paljon asiakkaita, lähinnä iäkkäämpiä, joista moni tuntui harmittelevan sitä, kun he eivät näe kasvojamme maskin takaa. Toki he ymmärsivät tilanteen ja sen, miksi me käytämme maskeja. Ohjaustilanteet ja keskustelut eivät asiakkaiden mielestä tunnu niin henkilökohtaisilta, ja ilmeet jäävät kokonaan piiloon. Monet myös kertoivat, että jos ohjauksessa jokin asia jäisi kuulematta, he yrittäisivät lukea sen ohjaajan huulilta. Mutta nyt, kun meillä on maskit naamalla, ei sekään onnistu. Maskit siis hankaloittavat puheen kuulemista ja lisäksi piilottavat osan ohjaajan persoonasta.

Itseänikin harmitti se, etteivät asiakkaat näe kasvojamme kokonaan, koska ilmeet ovat suuri osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Usein ilmeet kertovat enemmän kuin sanat, ja niistä voi huomata esimerkiksi hyväntuulisuuden, hyväksynnän tai luottamuksen. Pienikin hymy voi tuoda paljon iloa asiakkaan päivään. Vaikka tässä nykytilanteessa maskit peittävätkin hymymme, ilahduin kuullessani erään asiakkaan kertovan hymyn näkyvän myös silmistä.

 

Katriina, terveydenhoitajaopiskelija

Pakohuonepelin rakentaminen mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelussa

Olemme sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka suorittavat Voimalassa mielenterveys- ja päihdetyönharjoittelua.  Päätimme kirjoittaa pakopelin suunnittelusta ja valmistelusta harjoittelumme aikana, koska se oli meidän pääprojektimme ja vei suurimman osan harjoittelu tunneista. Kenelläkään meistä ei ollut aiempaa kokemusta pakohuonepeleistä, minkä takia projektin aloittaminen tuntui erittäin haasteelliselta ja stressaavalta. Saimme aiheeseen kuitenkin hyvän koulutuksen ja ohjeistuksen, jonka kautta oli helpompi lähteä rakentamaan pakopeliä.

Pakohuonepeliprojekti tuli HANAA -hankkeen kautta. Hanaa -hanke on TATU ry:n ylläpitämä ja se on ollut käynnissä vuodesta 2017. Sen tarkoituksena on edistää erityistä tukea tarvitsevien nuorien harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa. Hankkeen toiminta on avointa 16-29-vuotiaille yli diagnoosirajojen. TATU käynnisti vuonna 2020 suunnittelun viidellä uudella paikkakunnalla, joista yksi on Joensuu. Kevään 2020 aikana kehittyi idea pakohuonepelistä. Sen tarkoitus olisi tarjota onnistumisen kokemuksia erityisnuorille kuin muillekin. Voimalan opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa pakohuonepeli syksyllä 2020.

Niin kuin aiemmin mainitsimme, että pakopeli oli entuudestaan melko tuntematon käsite meille, niin pääsimme testaamaan hankkeen kautta oikeaa pakohuonepeliä Joensuun huonepakopeleihin. Mukaamme tuli 6 opiskelijaa Luovilta. Jakauduimme kahteen huoneeseen, kukin siihen, minkä tarina oli kiinnostavin. Menemällä kokeilemaan oikeaa huonepakopeliä, saimme paljon inspiraatiota oman pakopelin rakentamiseen. Myös nuoret olivat hyvin innoissaan tästä mahdollisuudesta ja jakoivat mielellään ideoita meidän peliä varten. Lopuksi kävimme syömässä Amarillossa yhdessä ja keskustelimme pakohuonepelistä kokemuksena ja tutustuimme paremmin toisiimme. Lopuksi lupasimme, että kutsumme heidät testaamaan peliämme, kun se valmistuu.

Harjoitteluumme mahtui useita pienempiä projekteja sekä yksilöasiakkaita, mikä välillä hankaloitti pelin suunnittelua ja valmistelua. Saimme kuitenkin valmisteltua peliä odotettua enemmän, mikä oli positiivinen yllätys yhteyshenkilöille, ketkä ovat olleet tukemassa ja neuvomassa projektin varrella. Saimme kuitenkin pääsääntöisesti itse olla päättämässä peliin liittyvistä asioista ja tehdä hankintoja vapaasti peliä varten. Suunnitteluvaiheessa olimme muutamaan otteeseen yhteydessä pelin tarinaan liittyen.

Tavoitteenamme oli saada peli testausvaiheeseen harjoittelumme loppuun mennessä, tässä onnistuen. Pääsimme testaamaan peliä ensimmäisen kerran harjoittelumme viimeisellä viikolla. Ensimmäisen testin kohderyhmänä oli Voimalan opiskelijaryhmä. Ensimmäisessä testissä peli oli muutamia yksityiskohtia vaille valmis. Annoimme opiskelijoille 45 minuuttia peliaikaa ja lisäksi viisi vihjettä. Opiskelijat suoriutuivat huoneesta 40 minuutissa käytettyään kaikki sallitut vihjeet. Olimme positiivisesti yllättyneitä, miten hyvin peli toimi käytännössä heti ensimmäisellä kerralla.

Toisen testin suoritimme myöhemmin samalla viikolla ja testaamaan samat Luovin opiskelijat, jotka olivat pelaamassa kanssamme pakohuonepeliä. Kutsuimme heidät koululle pelaamaan pakohuonepeliä. Tälle testauskerralle hioimme pelin yksityiskohdat valmiiksi ja korjasimme pienet virheet viimekerralta. Opiskelijat suoriutuivat huoneesta reilussa 30 minuutissa kaikkien vihjeiden jälkeen. Kyselimme pelin jälkeen palautetta, mikä oli hyvin positiivista. Saimme Luovin opiskelijoilta kouluarvosanan 8,5, mistä olimme todella otettuja.

Nyt meidän harjoittelu on loppumaisillaan ja on aika antaa projektimme eteenpäin seuraaville opiskelijoille. Seuraavien opiskelijoiden tehtävänä on luultavasti suunnitella pakopelistä audioversio, mikä on kasvattanut suosiotaan varsinkin korona-aikana. Huhu kertoo, että pakohuonepelien rakentelu jatkuu meidän osalta tulevaisuudessakin, vain aika sen näyttää.

Terveisin,
sairaanhoitajaopiskelijat Antti, Jere, Sanna & Katja

Voimala harjoittelupaikkana – uhka vai mahdollisuus?

Hei,

Olen 4.vuoden sairaanhoitajaopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulusta. Päädyin tekemään Voimalaan perhehoitotyön harjoittelun, jonka piti alun perin olla jo keväällä, mutta korona siirsi harjoitteluani lukukaudella eteenpäin. Rehellisesti sanottuna olin aina viimeiseen asti vältellyt harjoittelua Voimalassa, koska koin että kliiniset kädentaidot sairaanhoitajana olisivat itselleni paljon hyödyllisempiä, mutta lopulta Voimala oli ainut harjoittelupaikka, jonka sain. Harjoittelun alussa kuitenkin päätin, että otan tästä harjoittelusta kaiken irti mitä saan ja otan sen positiivisena oppimiskokemuksena.

Harjoittelun edetessä ja projektien parissa työskennellessä koin, että Voimala harjoittelu antoi todella paljon erilaisia taitoja myös sairaanhoitajana työskentelyyn. Opin projektityöskentelytaitoja, tiimityöskentelytaitoja, moniammatillisia työskentelytaitoja, tietotaitoa lasten ja nuorten kehityksestä jne. Näiden viikkojen aikana pääsin työskentelemään paljon lasten ja nuorten parissa mm. Lähiötalolla, Alisa-projekteissa ja Tyttöjen tuvalla, sekä pääsin antamaan ensiapukoulutusta Kontiolahdella pienten lasten vanhemmille. Itselläni oli jonkun verran kokemusta lasten kanssa työskentelystä erilaisten kesäleirien ohjaajana, mutta tämä oli todella hyvää lisäopetusta ja kertausta. Lisäksi tuli myös vastaan uusia ohjauskokemuksia, kun pääsi ohjaamaan myös lapsia, joilla oli erityisiä tarpeita.

Kaikkein parasta oli nähdä miten lapset nauttivat yhteisestä tekemisestä ja miten he ottivat meidät opiskelijat aina iloisina vastaan. Isojen ryhmien ohjaaminen antoi haastetta. Esimerkiksi Lähiötalolla, missä lapsia oli paljon ja heidän ohjaukseen piti valmistautua eri tavalla. Piti ottaa huomioon mm. se millä tavalla ohjeistaa, miten saada lapset kuuntelemaan, miten suhtautua lapsiin, jotka eivät käyttäydy hyvin ja häiriköivät muita lapsia, miten pitää ryhmä kasassa, mistä leikeistä lapset tykkäävät jne. Onneksi meitä oli aina neljä ohjaajaa, joten pystyimme jakamaan tehtäviä ja vastuita keskenämme sekä meillä oli parempi valmius antaa myös yksilöllistä aikaa lapsille.

Voimala-harjoittelun aikana syntyi myös tiiviitä opiskelijaporukoita, kun työskentelimme samoissa projekteissa. Muissa harjoitteluissa en ole päässyt työskentelemään muiden opiskelijoiden kanssa, joten tämä oli senkin takia kiva kokemus. Pääsi työskentelemään moniammatillisesti fysioterapeuttiopiskelijoiden kanssa, ja pystyimme hyödyntämään omia osaamisalojamme monipuolisesti lasten ja nuorten kanssa toimiessa.

Loppujen lopuksi todella mukavat ja hauskat harjoitteluviikot takana ja seuraavaksi suunta kohti syventävää harjoittelua. Tsemppiä kaikille Voimalassa työskentelyyn ja ihanaa syksyn jatkoa!

Sairaanhoitajaopiskelija Jenni

Perhehoitotyötä harjoittelussa

Moi kaikille!

Olen neljännen vuoden sairaanhoitaja opiskelija ja suoritin perhehoitotyön harjoittelun loppuun Voimalassa. Tosiaan aluksi olin keväällä tekemässä harjoittelua vaihdossa, mutta jostain ”sattuneesta” syystä harjoitteluni siellä keskeytyi.

Vuosien saatossa monia kavereitani on ollut Voimalassa harjoittelussa ja jotenkin heidän tarinoita kuunnellessa vannoin itselleni, että en tänne tulisi harjoitteluun. Toisin kuitenkin kävi. Tästä huolimatta olen kuitenkin erittäin iloinen, että päädyin tänne suorittamaan harjoitteluni loppuun.

Meillä on Voimalassa kaksi eri tiimiä. Täytyy kyllä olla tyytyväinen siitä, kuinka loistava tiimi omani on ollut. Tekemisessä on ollut sopivan rento meininki, mutta silti hommat on aina hoidettu kunnialla ja ajallaan. Yhteistyö on siis sujunut kaikkien kanssa mutkattomasti. Voimalassa työskennellessä erittäin outoa oli aluksi vapaus. Meillä ei ole varsinaista ohjaajaa, sekä oikeastaan saamme päättää missä työskentelemme ja milloin työskentelemme, kunhan projektit etenevät ja sovitut tapaamiset hoidetaan.

Syksyn aikana olen saanut olla mukana erittäin mielenkiintoisissa ja mukavissa projekteissa aivan loistavien yhteistyökumppaneiden kanssa. Aluksi kaikki oli hieman sekavaa mutta kun projektit lähtivät etenemään, tilanne helpottui todella paljon. Pelkäsin aluksi, että harjoitteluni tunnit eivät tulisi täyttymään, mutta olin siinäkin väärässä. Lopulta tunteja on tullut reilusti enemmänkin kuin olisi ollut tarvetta.

Työelämään tämä harjoittelu on antanut kyllä erinomaisia valmiuksia ja taitoja työskennellä moniammatillisesti ja joustavasti. Myöskin on hienoa, että tulevaisuudessa jos haluaa lähteä mukaan projektityöskentelyyn, on siinäkin hyvä perusta! Kaiken kaikkiaan Voimala on ollut harjoittelupaikkana erittäin positiivinen yllätys kaikella tapaa. Jos projektityöt, sekä yksilöohjaukset kiinnostavat kannattaa kyllä ehdottomasti hakeutua tänne harjoitteluun. Väittäisin, että opiskelujen aikana ei muut harjoittelupaikat tämänlaista mahdollisuutta tarjoa.

Mukavaa loppusyksyä kaikille, pysykää terveinä! 😊

Terveisin,
Jussi

Ryhmäytymisen merkitys projektityössä

Moi!

Olen sairaanhoitajaopiskelija, joka on suorittanut Voimalassa mielenterveys- ja päihdeharjoittelun. Päätin kirjoittaa aiheesta ryhmäytymisen merkitys, sillä olen mietiskellyt harjoittelun aikana paljon sitä, miksi joidenkin projektien suunnittelu ja toteuttaminen tökkii ja joidenkin ei. Aiheet eri projekteissa pyörivät hyvinvointiin liittyvissä asioissa ja niissä ei ollut ongelmaa, eli syy ei ollut itse projektien sisällöissä tai aiheissa.

Voimalassa voi olla siis useassa projektissa mukana samaan aikaan ja porukka vaihtelee eri projektien välillä. Suurimmillaan porukkaa projekteissa, joissa itse olin, on ollut 6 ja pienimmillään 3. Mainittakoon tässä vaiheessa, että kaikki projektit suunniteltiin ja toteutettiin etänä koronaepidemian vuoksi. 6 henkilön opiskelijaryhmässä en kokenut ryhmäytymistä tapahtuvan lainkaan, kun taas 3 henkilön ryhmässä koin, ja siinä ryhmäytyminen tapahtui kuin itsestään. Livenä tapahtuva työskentely edistäisi ihan varmasti isommankin ryhmän yhteensulautumista mutta etänä tätä ei tapahtunut. Syitä etäiseksi jääneeseen ryhmähenkeen on varmasti monia, mutta esimerkiksi epäselvät työkuviot ja sitä kautta epävarma sitoutuminen projekteihin, ennestään tuntemattomat ihmiset työkavereina tai epävarmuus omasta ja muiden vastuusta projektien suhteen vaikuttavat siihen.

Joka tapauksessa, ryhmäytymisen kokemuksen puuttuminen vaikuttaa mielestäni projektiin aika kokonaisvaltaisesti. Se mitä koin, oli, että en aina itse ollut varma siitä mikä projektin tavoite on ja mitä haluamme tehdä tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi isompien ryhmien palavereissa on aina joku, joka ottaa vastuuta eniten ja vetää porukkaa eteenpäin sekä joku, joka ei ehkä osallistu edes keskusteluun muuten kuin vastaillen mielipidekysymyksiin. Jatkuva epävarmuus erilaisista asioista projektiin liittyen söi motivaatiotani.

Päässä pyöri kysymyksiä kuten, mikä on oma tehtäväni, voinko soveltaa alkuperäistä suunnitelmaa itselleni mielekkäämmäksi oman osuuteni suhteen? Onko minulla oikeutta hoputtaa opiskelijakavereitani heidän töissään, jotta oma alueeni selkiytyisi? Kehtaanko pyytää lisäpalaveria tulevaa tuokiota koskien, sillä olen epävarma tuokion kulusta ja omasta vastuusta? Kehtaanko sanoa ääneen, että kaipaan enemmän yhteisiä etätapaamisia jo pelkästään sen vuoksi että oppisin tuntemaan opiskelijakaverit paremmin? Mitenhän muut kokevat tämän meidän ryhmämme?

Kaikki ryhmän jäsenet ovat saman verran vastuussa sekä ryhmäytymisestä että projektin toteutumisesta. Kliseinen sanonta: “Asenne ratkaisee”, on mielestäni erittäin osuva ja paikkaansa pitävä sanonta. Kun asenne on kohdillaan, ryhmäytymistä voi tapahtua ilman ponnisteluja, luonnostaan, ja se on hyvien asenteiden lopputulos. Näin meillä kävi pienemmän ryhmän kanssa. Lopuksi vinkkinä voisin sanoa kaikille projekteja työstäville, että ottakaa projekti omaksenne, tuokaa esille omaa persoonaanne ja tehkää projektista teidän näköisenne. Ja keskustelkaa paljon, silloin projektit ovat mielekkäitä ja saatte niistä enemmän irti.

 

Terkuin,
sairaanhoitajaopiskelija Adelia

Monipuolinen Voimala-työskentely

Heippa kaikille!

Olen Anni ja opiskelen Karelia ammattikorkeakoulussa kolmatta vuotta terveydenhoitajaksi. Suoritin Voimalassa Ikäosaamisen harjoittelua. Voimala valikoitua harjoittelu paikakseni, koska olen aikaisemmin toiminut lähihoitajana työskennellessä ikäihmisten parissa osasto olosuhteissa, joten Voimala oli minulle kuin uusi maailma. Mikä hieman alkuun jännittikin, koska en kokenut sen olevan oma vahvuuteni.

Harjoittelun alkamispäivänä koronaviruspandemia iski Suomeen ja muuhun maailmaan rajusti. Poikkeusolotila alkaisi, eikä Voimalan harjoittelua saataisi toteutettua normaalilla tapaa. Koululle ei ollut lupaa mennä ja asiakkaitakin oli karsiintunut runsaasti pois. Tätä harjoittelua en tule varmasti koskaan unohtamaan harjoittelun alkamisen ollessa niin pysäyttävä kokemus, kun tuntui, ettei tästä tule mitään ja harjoittelukin tulee lykkääntymään ja sitä myötä myös koko valmistuminen. Covid-19 toi omat haasteensa toteutukseen, mutta kuitenkin antoi myös paljon uutta. Pääsimme enemmän perehtymään etätyöskentelyyn sekä tutustumaan internetin välityksellä toimiviin ryhmätyötiloihin. Olihan työskentely tietenkin haastavaa, kun ei päässyt näkemään muita Voimalan harjoittelijoita eikä asiakkaita vaan kaiken sai hoitaa omalta kotisohvalta.

Meidän onneksemme saimme kuitenkin projektin Voimalan kautta ja kivi vierähti sydämeltä, kun huomasinkin, että harjoittelun suorittaminen onnistuisi. Ei kuitenkaan siinä aikataulussa, missä olisin halunnut, mutta se ei paljoa haitannut, kunhan vaan jossain vaiheessa se hyväksytty merkintä napsahtaisi opintosuoritusotteeseeni. Ja sieltä se tulee hitaasti, mutta varmasti.

Haluan kannustaa kaikki opiskelijoita, keillä on jo kokemusta osastotyöskentelystä, ottamaan haasteen vastaan ja hyppäämään Karelia ammattikorkeakoulun Voimalan messiin. Työskentely ei ole yksinäistä eikä mitään tarvitse tehdä yksin. Sinulla on apuna aivan mahtava tiimi sekä ohjaava opettaja, joilta voit kysyä tarvittaessa apua. Pääset kokeilemaan ihmisten kanssa aivan uudenlaista toimintaa, jota et välttämättä muuten pääse kokemaan.

 

 

 

 

 

Anni, terveydenhoitajaopiskelija

Voimalan asiakastarinat – Nuorisoverstas

Joensuun Nuorisoverstas ry on yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää ja kehittää nuorten elämänhallinnan valmiuksia ja arjentaitoja sekä tukea siirtymistä koulutukseen ja työelämään.

Haastattelin Nuoristoverstaan Voimala-yhdyshenkilönä toimivaa Iina Frimania sähköpostin välityksellä tehdystä yhteistyöstä. Friman on toiminut yhteistyössä Voimalan kanssa jo kolmen vuoden ajan ja toimintaa on ollut sekä syys- että kevätlukukaudella säännöllisesti. Voimalan opiskelijat ovat suunnitelleet ja toteuttaneet Nuorisoverstaan nuorille eri hyvinvointiteemaisia kokonaisuuksia. Voimalan opiskelijat ovat itse suunnitelleet ja toteuttaneet toimintaa monipuolisin menetelmin yhteistyössä Nuorisoverstaan kanssa. Nuoret ovat itse saaneet osallistua teemojen valintaan ja niitä ovat vuosien varrella olleet esimerkiksi:

Terveellinen ravinto, liikunta, uni, rentoutuminen ja stressin hallinta, päihteet, itsetuntemus ja omat voimavarat, työturvallisuus, ergonomia ja ensiaputaitojen perusteet

Yhteistyö on ollut antoisaa puolin ja toisin. Opiskelijamme ovat saaneet mahdollisuuden työskennellä uudenlaisen kohderyhmän kanssa ja Nuorisoverstaan nuoret ovat saaneet toimia vuorovaikutuksessa toistensa sekä opiskelijoidemme kanssa, sekä saaneet uutta tietoa erilaisista hyvinvoinnin teemoista. Toiminta on tuonut nuorille mukavan lisän työpajapäiviin ja käsitellyt aiheet ovat herättäneet ajatuksia ja mielenkiintoa.

Tärkeänä seikkana yhteistyössä on korostunut avoin ja rento ilmapiiri. Nuoret saavat osallistua toimintaan juuri sen verran kuin itse haluavat, ja näin ollen saavat siitä myös kaikista eniten irti. Toiminta on myös aina pyritty suunnittelemaan niin, että teeman ympärille heräisi avointa keskustelua ja vuorovaikutusta. Tämä onkin onnistunut hyvin, ja nuoret ovat lähteneet mielellään keskustelemaan päivän teemoista.

Onnistunut ja pitkäaikainen yhteistyö Voimalan ja Nuorisoverstaan välillä on luonut hyvän pohjan tulevaisuutta varten, ja yhteistyötä tullaan jatkossakin jatkamaan ja kehittämään.

 

Emma, Markkinoinnin tradenomiopiskelija

Harjoittelun suorittaminen poikkeusoloissa, Covid-19

Moikka!

Täällä kirjoittelee kolmannen vuoden sairaanhoitaja- ja fysioterapeuttiopiskelijat, jotka suorittavat Voimalassa sairaanhoitajien perhehoitotyön harjoittelua sekä fysioterapeuttien kolmatta harjoittelua. Kumpikin ehdittiin aloittaa harjoittelu Voimalassa tänä keväänä maaliskuun alussa ja tehdä yhdessä paikan päällä töitä viikon ajan. Covid-19 myötä Voimalan toiminta siirtyi etätyöskentelyyn, joka tarkoitti myös meidän harjoitteluiden vaihtuvan etätyöhön.

Projektityö ei ollut meille kummallekaan ennakkoon kovin tuttua, mutta olimme mielenkiinnolla odottaneet, mitä valmiuksia Voimala meille tulevaan työelämään antaa. Ensimmäisen viikon aikana ehdittiin tutustua toisiimme ja tiimiimme, sekä myös työstämään erilaisia projekteja eteenpäin ja jopa pitämään Nuorisoverstaalla ohjaustuokion. Iloksemme huomasimme Voimalan olevan mukava ja rento harkkapaikka, jossa moniammatillinen työskentely on suuressa osassa.

Covid-19 tuomien rajoitusten mukaan siirryttiin siis aika pian harjoitteluiden alkamisesta etätyöskentelyyn. Etätyöskentely sujui odotettua paremmin ja yhteydenpito tiimiin ja toisiin opiskelijoihin oli merkittävässä osassa. Harmiksemme kaikkia jo suunniteltuja projekteja emme pystyneet yhteistyökumppaneiden kanssa toteuttamaan etätyön takia, mutta saimme onneksi myös uusia projekteja käyntiin. Olemme muun muassa kuvanneet erilaisia videoita, pitäneet kotoa käsin etänä Nuorisoverstaalle verkkoverstasta, sekä vieneet jo käynnissä olleita projekteja eteenpäin mahdollisuuksien mukaan esimerkiksi kirjallisten osuuksien muodoissa. Fysioterapiaopiskelijoiden on ollut myös mahdollista osallistua projektiin, jossa tarjotaan vallitsevan tilanteen mukaisesti etänä fysioterapeuttista ohjausta ja neuvontaa etätyötä tekevien näyttöpäätetyöhön. Loppuvaiheessa pääsimme myös palvelumuotoilun kanssa työskentelemään yhdessä palvelumuotoilun projektissa.

Työskentely Voimalassa on näinä aikoina ollut varmasti erityisen ainutlaatuista, ja on näin myös samalla antanut erittäin paljon. Projektit ovat olleet monipuolisia ja töitä on päässyt tekemään erilaisten ihmisten kanssa. Myös vastuuta on päässyt kantamaan, mutta sen myötä on saanut myös vapautta työskentelyyn – ja se on mukavaa!

Voimme lämmöllä suositella Voimalaa harkkapaikaksi sekä sairaanhoitajille että fysioterapeuteille. Tiimissä ja toisten tuella on kiva työskennellä!

 

Aurinkoista kesää toivottaen,
sairaanhoitajaopiskelija Jessica ja fysioterapeuttiopiskelija Antton