Valmistuin Karelia-ammattikorkeakoulusta muusikoksi joulukuussa 2016. Opintoihin kuuluvan työharjoittelun suoritin suurimmaksi osaksi Voimalassa syyskuun 2014 ja toukokuun 2016 välisenä aikana. Työharjoitteluni Voimalassa oli todella monipuolista. Olin mukana erilaisissa ikäihmisille suunnatuissa ryhmissä ja tapahtumissa; esiinnyin niissä joko itse tai järjestin ikäihmisille erilaista musiikkiin liittyvää toimintaa. Pidin yhteislaulutilaisuuksia, säestin tanssia, soitin taustamusiikkia rentoutumistuokioissa, opetin kanteleensoittoa ja lauluntekemistä, pidin rytmiharjoituksia sekä ohjasin musiikkiaiheisia leikkejä ja pelejä.

Päällimmäisenä mieleeni ovat jääneet erilaiset säännöllisesti kokoontuvat ryhmät, joihin järjestin musiikillista ohjelmaa. Yleensä sosiaali- ja terveysalan opiskelijat huolehtivat näiden ryhmätuokioiden alkupuolen ohjelmistosta, ja musiikkiin liittyvä ohjelmisto oli tuokion loppupuolella. Sosiaali- ja terveysalan opiskelijat toimivat ryhmänvetäjinä ja johtivat ryhmissä käytyjä keskusteluja, ja yhteistyö heidän kanssaan oli mutkatonta ja jouhevaa. Omalta osaltani yritin musiikilla tuoda iloa ja kevennystä ryhmäläisille. Joissakin ryhmissä käytyjen keskustelujen aiheet saattoivat olla raskaita ja vaikeitakin. Niinpä valitsemani kappaleet, joita esitin joko itse tai lauloimme yhdessä ryhmäläisten kanssa, olivat useimmiten kevyitä ja iloisia.

Voimalassa työskennellessäni pidin paljon yhteislaulutilaisuuksia, sillä yhteislaulutilaisuudet olivat kovin toivottuja. Oli hienoa huomata, miten paljon yhteislaulutilaisuudet merkitsivät monille ikäihmisille. He olivat todella iloisia päästessään laulamaan vanhoja tuttuja lauluja. Lisäksi vanhat laulut toivat useille ikäihmisille muistoja mieleen ja toimivat alkusysäyksenä monille mielenkiintoisille keskusteluille. Minusta oli mukavaa kuulla vanhoista tapahtumista ja esimerkiksi kansakoulumuistoista. Yhteislaulutilaisuuksia pitäessäni opin myös itse monia vanhoja, mutta minulle uusia, lauluja. Muun muassa laulut ”Metsäpirtti” ja ”Mummon kaappikello” olivat minulle entuudestaan tuntemattomia, ja opettelin ne varta vasten yhteislaulutilaisuuksia varten, sillä niitä toivottiin useampaan otteeseen.

Olin mukana sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden kanssa myös kotikäynneillä. Ensimmäinen kotikäyntikerta hieman jännitti, sillä minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta vanhustyöstä tai tämän tyyppisestä työskentelystä yleensäkään. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Yleensä kotikäynneillä asiakkaat vain kuuntelivat lauluani tai soittoani eivätkä itse osallistuneet siihen. Eräällä kotikäynnillä asiakas kuitenkin itse osallistui todella innokkaasti laulamiseen ja näytti osaavan kaikki laulut ulkoa. Työharjoitteluni aikana minua hämmästytti useampaan otteeseen se, että henkilöt, joilla oli pitkällekin edennyt muistisairaus, saattoivat kuitenkin muistaa useiden laulujen sanat ulkoa. Toivon, että musiikki toi edes vähän iloa myös niiden asiakkaiden elämään, jotka eivät pystyneet ajatuksiaan enää ilmaisemaan.

Sain Voimalassa suoritetusta työharjoittelusta idean opinnäytetyöhöni. Työharjoittelussa huomasin, miten mielellään ikäihmiset kertoivat minulle ja muille ryhmän jäsenille muistoistaan. Opinnäytetyössäni haastattelinkin neljää ikäihmistä heidän lapsuus- ja nuoruusajan muistoistaan ja tein lauluja näistä muistoista. Valmiit laulut esitimme kahdessa konsertissa Joensuun Senioripihassa säestäjäni kanssa. Aion jatkaa ikäihmisten haastattelua ja laulujen tekemistä heidän lapsuus- ja nuoruusajan muistoistaan tämän vuoden aikana. Voin täydestä sydämestäni suositella Voimalaa työharjoittelupaikkana kaikille musiikinopiskelijoille. Työharjoittelu Voimalassa on kokemusteni mukaan erittäin monipuolista ja antoisaa sekä luovuutta kehittävää. Lisäksi se voi antaa uusia ideoita muusikon työhön.

Sanika Karhunpesä, muusikko

Olen Emilia kolmannen vuoden sairaanhoitajaopiskelija ja suoritan Voimalassa Ikäosaamisen harjoittelua. Olin vastuussa Semppi-pisteellä järjestetystä Pienessä sievässä-päivästä. Päivää minun kanssani oli suunnittelemassa kaksi muuta opiskelijaa ja itse tapahtumassa meitä oli kuusi opiskelijaa.

Tapahtuma järjestettiin siis 12.12.2016 Tikkarinteen kampuksen Semppi-pisteellä. Teimme esittelypisteemme käytävän puolelle, jotta saisimme paremmin opiskelijoita ja henkilökuntaa kiinni. Mainostimme päiväämme sähköpostin kautta koko koulumme henkilökunnalle sekä opiskelijoille. Jaoimme myös mainokset ruokalan pöydille. Talonmies Heimo laittoi myös mainoksen aulassa sijaitsevaan valotauluun. Pisteellämme kävi mukavasti porukkaa ja etenkin arpajaiset oli hyvä vetonaula.

Lainasimme päiväämme päihdesalkun Pohjois-Karjalan Kansanterveyden keskukselta. Esillä oli faktatietoja alkoholista ja sen käyttämisestä. Salkussa oli myös kaksi purkkia joissa toisessa oli rasvamaksa ja toinen oli täynnä alkoholiin käytettyä rahaa. Tuomas rakensi käytävälle myös kännilasiradan ja sekös vasta suosittu olikin. Järjestimme myös arpajaiset yhteistyössä Papinkadun Pizzapoikien kanssa. Jatkon kannalta, suosittelen Kansanterveyden keskuksen erilaisia teemasalkkuja. Ne ovat helppo varata internetin kautta, sekä haku ja palautus onnistuvat vaivatta.

Päivä sujui mallikkaasti ja suunnitelmien mukaan. Opiskelijoista oli kiva kokeilla kännilaseja, koska niitä näkee yleensä vain tapahtumissa. Myös rasvamaksa ja alkoholiin kuluva rahamäärä herätti keskustelua. Päivän järjestäminen oli erilaista ja mielenkiintoista. Aamulla hieman pelotti, että tuleeko meidän luonamme käymään ketään, mutta sitten kun ensimmäiset opiskelijat pysähtyivät kohdallemme, uskalsi hieman huokaista.

Emilia Sairaanhoitajaopiskelija