Hei!

Olen sairaanhoitajaopiskelija Anna, Savonlinnan XAMK:sta ja tulin Voimalan harjoittelujaksolle viideksi viikoksi tekemään mielenterveys- ja päihdetyönharjoittelua. Aika Voimalassa on mennyt toooodella nopeasti ja täällä on ehtinyt hyvin tutustua kanssa ihmisiin, ehkäpä saanut jopa uusia ystäviä. Ottaen huomioon, että Tikkarinteen kampus oli alkuun minulle paikkana täysin vieras, olen käytännössä täällä jo kuin olisin kotonani.

Ensimmäiset viikot Voimalassa kuluivat lähinnä muiden kuin suoranaisesti päihde- tai mielenterveystyön projekteissa, mutta osallistuin jokaiseen niistä keskittyen kunkin asiakkaan henkisen voimavaraan ja ennakoivaan hyvinvointiin. Viiteen viikkoon on mahtunut niin paljon kaikkea, että on vaikeaa kertoa edes kaikista projekteista, missä sain mukana toimia. Eniten mieleen ovat ehkä jääneet nuuska-pisteen pito Wärtsilän sekä Tikkarinteen kampukselle sekä päihteet ja minäkuva-päivä Nurmeksessa.

Olen päässyt tekemään töitä hyvinkin erilaisten sekä eri-ikäisten ihmisten kanssa, vaikka ensisijaisesti kuuluinkin tiimi 2:n eli työikäisten sekä ikäihmisten projekteihin. Koen, että Voimala oli minulle hyvä ja virkistävä kokemus, jossa sai todella käyttää hyödyksi luovuuttaan sekä sosiaalisia taitojaan. Huumoria on viljelty tämän harjoittelun aikana paljon ja uskon, että se on välittynyt myös asiakkaillemme, että meillä on ollut aidosti hauskaa projektien parissa.

Lopussa lisäksi muutama kuva Voimalan aikaisista askarteluistamme. Kyseiset materiaalit olivat osa Joensuun AMK-kampusten nuuskapistettä sekä Nurmeksen päihteet- ja minäkuva-päivää.

Anna, sairaanhoitajaopiskelija

Hei!

Olen sairaanhoitajaopiskelija Reeta ja olen suorittamassa nyt syksyllä 2018 perhehoitotyönharjoittelua Voimalassa. Projektityöskentely ja lapsien kanssa yhdessä tekeminen on minulle aikaisemmaltaan melko vierasta. Aikaisemmalta koulutukseltani olen lähihoitaja, joten ikäihmisten kanssa tekeminen ja niin sanottu normaali hoitotyö on ollut turvallinen maasto itselleni.

Voimalaan harjoitteluun tulo oli itselleni kuin hyppy tuntemattomaan. Ajatus siitä, ettei minulla olekaan sitä sairaanhoitajaa, jonka mukana kulkea sekä kehen turvautua hankalan paikan tullen, tehdä työvuorot hänen mukaansa ja pukea ihan hoitajan vaatteet päälle pelottivat aluksi omalla tavallaan. Se ettei tarvitse välttämättä tulla työpaikallekaan tekemään töitä tuntui hassulta.

Viikkojen vieriessä kuitenkin alkoi tuntumaan mukavalta, ettei aina tarvinnut mennä toimiston hälinään suunnittelemaan ja tekemään kirjallisia töitä. Monet kerrat olohuoneessa television äänet taustalla pyörien tuli tehtyä suunnitelmia ja ideoiden tulevaa. Ei ilta-aamuvuoro yhdistelmiä, sai elää tavallaan normaalia työaikaa, mutta omilla ehdoilla. Joinain päivinä saattoi tehdä vaan pari tuntia ja joinain likemmäs kaksitoista tuntia.

Mitä olen saanut tehdä Voimalassa?

Ei, täällä harjoitteluun ei todellakaan kuulu se normaali hoitotyö. Ei lääkkeiden kanssa touhuamista, ei hälytyskelloihin vastaamista, ei lääkärinkiertoja tai monenmoista muutakaan kenttätyötä. Olen päässyt suunnittelemaan varhaiskasvatukseen toimintahetkeä, liikkumaan nuorten kanssa, videomateriaalin tuottamista toiselle paikkakunnalle ja toteuttamaan Nenäpäivä-tempausta. Mikä tärkeimpänä antamaan vanhemmille omaa aikaa, lepäämään tai mitä ikinä halusivatkaan tehdä. Tuona aikana, kun vanhempi vietti omaa aikaa sain tehdä lapsen tai lapsien kanssa jotain mukavaa, katsella miten kukin lapsi kehittyy ja kehittymään ammatillisesti, toimimalla toisen ihmisen kotona.

Suurimpana haasteena olen itselleni kokenut Voimalassa sen, etten puekaan niitä hoitajan vaatteita päälleni vaan kuljen aivan omissa vaatteissani. Hoitajan vaatteet päälleni pukiessa yleensä ”unohdan” sen siviilielämän ja alan työmoodiin. Rohkaistun soittamaan tuntemattomille, alan puheliaaksi, toimeliaaksi ja viihtymään toisten ihmisten seurassa. Siviilissä viihdyn omissa oloissa, joten on ollut suurta, etten olekaan saanut pukea sitä ”supermanin”asua ylleni. Kahdesta identiteetistä on pitänyt muodostaa yksi kokonainen.

170 tunnin aikana olen saanut paljon työvälineitä tulevaan! Suosittelen Voimalaa, jos haluat kokea jotain erilaista ja haastaa itsesi.

Reeta, sairaanhoitajaopiskelija

Viikolla 43 Voimalaan tuli kaksi vaihto-opiskelijaa Englannin Newcastlesta. Heidän nimensä ovat Sarah ja Scott. He tulivat maanantaina kymmenen aikaan. Ensimmäisenä päivänä keskustelimme vain ja tutustuimme toisiimme. He kertoivat mistä ovat kotoisin, missä opiskelevat, millaista alaa ja kuinka kauan ovat olleet Suomessa.

Heidän koulunsa rakenne oli mielenkiintoinen. Heillä on käytäntö, että heti koulun alussa valitaan johonkin erikoisalaan liittyvä suuntautuminen, jonka perusteella koko koulu sitten menee. Sarahilla ja Scottilla tämä suuntautuminen liittyi kehitysvammaisten ja myös muulla tavalla rajoittuneiden henkilöiden hoitamiseen.

He olivat tulleet Suomeen lokakuun puolessa välin ja heillä oli lähtö marraskuun puolessa välin. Aluksi he olivat sijoittuneena Honkalammelle Etappiin ja Ankkuriin. Honkalampi-keskus on siis Ylämyllyn lähellä sijaitseva asumispalvelu ja kuntoutus keskus, joka on suunnattu kehitysvammaisille. Siellä on palveluita suunnattu eri ikäisille ja erilaisissa tilanteissa oleville. Osa käy vain lyhyillä kuntoutus jaksoilla siellä, mutta osa on asunut koko ikänsä siellä. Etappi ja Ankkurin on aikuisille tarkoitettuja yksiköitä, jossa aikuiset ovat suhteellisen omatoimisia.

Heidän koulussa ei myös tehdä pistoharjoituksia toisiin oppilaisiin, vaan he käyvät enimmäkseen teoriaa ja harjoittelussa pääsevät, mutta sielläkin on normaalia, että lääkärit tekevät kaikki sellaiset ja hoitajat vain, jos heillä on erikoiskoulutus siihen. Meillä oli koululla monia pistoharjoituksia ja he pääsivät tekemään ne minun kanssa. Siihen kuului verinäytteen ottoa ja kanylointia.

Sarahin kanylointinäyte

Scottin kanylointinäyte

Kävimme myös Nuorisoverstaan kanssa pelaamassa pallopelejä, kuten koripalloa ja norsupalloa sekä muita leikkejä heidän kanssaan. Lisäksi kävimme Mehiläisen kehitysvammaisten asumisyksikössä, jossa itse olen töissä. Sinne saimme lisäksi yhden projektin, jonka teossa vaihto-opiskelijat pääsivät auttamaan.

Kokonaisuudessaan koko viikko meni hyvin heidän kanssaan. Sain heiltä hyvää palautetta ja oli kuulemma todella hyvä, kun pääsivät harjoittelemaan käytännön taitoja.

Jarre, sairaanhoitajaopiskelija

Hei, Olen Satu ja suoritin ikäosaamisen harjoitteluni Voimalassa. Olen loppuvaiheen sairaanhoitajaopiskelija Karelia-ammattikorkeakoulusta. Minulle oli luonnollinen vaihtoehto suorittaa tämä harjoittelu Voimalan oppimisympäristössä. Harjoittelun aikana pystyin suorittamaan myös omia meneillään olevia opintojani.

Harjoitteluympäristönä Voimala antoi minulle valmiuksia moniammatilliseen yhteistyöhön muiden opiskelijoiden kanssa. Minun kanssani yhtä aikaa aloitti myös fysioterapian opiskelijoita. Oli ihanaa huomata, että tiimimme tavoitteet olivat samanlaiset ja yhteistyömme tiimien välillä oli mutkatonta. Yhteistyömme myös työelämänedustajien ja eri hankkeiden kautta on ollut rikas kokemus itselleni.

Voimalassa olin mukana useissa eri projekteissa. Minulle sydäntä lähellä oli AULIS-hankkeen kautta toteutuva yhteistyö. Tuomalla aitoa iloa ihmisten elämään ja pystymällä olemaan tukena arjen asioissa toivat minulle hyvää mieltä. Liikunta on lähellä sydäntäni ja on ollut todella mukavaa liikkua asiakkaiden kanssa.

Satu, sairaanhoitajaopiskelija