Arkistot kuukauden mukaan: lokakuu 2020

Ikäosaamisen harjoittelu Voimalassa

Moikka kaikille!

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja olen suorittamassa ikäosaamisen harjoittelua Voimalassa. Kaiken kaikkiaan harjoittelujaksoni pituus on kuusi viikkoa ja nyt näistä viikoista minulla on menossa jo viides. Viikot ovat siis menneet vauhdilla ja hommaa on ollut juuri sopivasti. On jotenkin hassua ajatella ensimmäistä päivää Voimalassa. Se tuntuu jotenkin jopa hieman kaukaiselta. Osa meidän tiimiläisistä oli minulle jo ennestään tuttuja, mutta osa taas aivan uusia kasvoja. Silloin ei vielä osannutkaan ajatella miten huippu tiimihenki meille muodostuisi tulevien viikkojen aikana. Työskentely tiimissä on ollut rentoa ja huumoria meidän tiimistämme ei ole ainakaan puutunut!

Voimalassa olen päässyt toteuttamaan erilaisia ryhmänohjauksia, projekteja ja kampanjoita. Meillä on ollut myös yksilöasiakkaita, joiden ohjausta olemme toteuttaneet työpareittain. Meidän moniammatillinen tiimimme on koostunut fysioterapeutti-, sosionomi- ja terveydenhoitajaopiskelijoista. On ollut mielenkiintoista verrata tietoja ja taitoja muiden alojen opiskelijoiden kanssa. Meidän koulutusohjelmassamme on ollut hyvin vähän moniammatillista yhteistyötä, joten Voimalassa on hyvä mahdollisuus päästä tutustumaan siihen.

Kuva; Pixabay

Voimalassa olemme päässeet oman tiimin kanssa yhteistyössä suunnittelemaan työaikojamme ja aikatauluttamaan toimintaamme. Kalenteri on ollut oiva apuväline tässä. Suosittelen sitä ehdottomasti jokaiselle Voimalaan harjoitteluun tulevalle! Se helpottaa työskentelyä ja auttaa pysymään mukana siinä, että missä pitäisi olla menossa, milloinkin. Kaiken kaikkiaan olen tyytyväinen, että valitsin harjoittelupaikaksi Voimalan. Se on hyvä oppimisympäristö meille opiskelijoille ja tarjoaa mahdollisuuden vastuun ottamiseen sekä tiimityöskentelyyn!

 

Terveydenhoitajaopiskelija Karoliina

Fysioterapeuttiopiskelijana moniammatillisessa työryhmässä

Olen Aleksi, 3 vuoden fysioterapeuttiopiskelija ja suoritin 3 harjoitteluni Voimalassa. Päätin kirjoittaa blogini moniammatillisuudesta Voimalassa ja nimenomaa fysioterapeuttiopiskelijan näkökulmasta. Aiheen valinta oli sinänsä luontevaa, koska tässä harkassa ollaan eri alojen opiskelijoiden kanssa.

Työskentely Voimalassa on tuonut uusia kavereita ja uuden asian oppimista. Ryhmäytyminen on tapahtunut erittäin nopeasti ja minut otettiin nopeasti mukaan toimintaan. Alussa työskentely oli vähän hakemista, mutta loppujen lopuksi kaikista ryhmistä ja yksilöasiakkaista oli hyvin perillä. Tässä harjoittelussa työskentely painottui iäkkäiden parissa, joka oli osittain jo tuttua aikaisempien kurssien myötä. Yleensä ryhmänohjaukset painottuivat asiakkaiden aktiivisuuden edistämiseen tai muuhun yleiskunnon ylläpitämiseen. Mielestäni tämä toi lisää itsevarmuutta ohjaamiseen, yksilöiden kohtaamiseen ja vuorovaikutukseen.

Työskentelin Voimalassa yhden fysioterapeuttiopiskelijan lisäksi viiden terveydenhoitajaopiskelijoiden kanssa. Niin kuin aiemmin mainitsin, työtehtävät ovat pääsääntöisesti iäkkäiden parissa, joten ohjaukset painottuivat fyysisen aktiivisuuden edistämiseen. Olisin jäänyt kaipaamaan enemmän terveydenhoitajilta uusia niksejä, joita olisi voinut hyödyntää työelämässä tai ihan vaan arkielämässä. Keskustelin terkkareiden kanssa siitä, että mitä he ajattelevat tästä harjoittelusta. He jäivät kaipaamaan enemmän terveydenhoitajien juttuja tässä harjoittelussa mutta olivat mielissään siitä, että oppivat fysioterapian alasta paljon.

Voimalassa ollaan pelkkien projektien parissa ja se opettaa paljon ottamaan vastuuta koko hommasta. Se pakottaa olemaan luova tuntien suunnittelussa, joka kantaa hedelmää tulevaisuudessa. Työpäivät olivat vaihtelevia ja joustavia ja itse sai pääosin valita työaikansa, kunhan kaikki hommat tuli hoidettua. Tällaista harkkapaikkaa ei varmasti joka paikasta löydy, joten kokemuksena tämä oli varsin mielenkiintoinen ja opettavainen. Voimala sopii varsinkin niille opiskelijoille, jotka haluavat ottaa vastuuta omasta tekemisestään ja haluavat suunnitella omanlaisiaan tuntisuunnitelmia. Luovuutta tässä harkassa tarvitaan ja onkin erityisen suotavaa, koska monesti asiat tuppaavat toistamaan ja muistuttamaan toisiaan. Samalla sitä taitoa pystyy oppimaan ja harjaannuttamaan. Lisäksi tiimiläiset ovat tukemassa ja antamassa uusia näkökulmia eri ideoihin.

 

Aleksi, fysioterapeuttiopiskelija

Hymy maskin alla

Moi!

Olen kolmannen vuoden terveydenhoitajaopiskelija ja suoritin Voimalassa ikäosaamisen harjoittelun syksyllä 2020. Koronaviruspandemian vuoksi meitä ohjeistettiin käyttämään kaikissa asiakastilanteissa joko kasvomaskia tai läpinäkyvää visiiriä. Itse käytin suun ja nenän peittävää maskia, koska kertakäyttöisyytensä ansiosta koin sen helpommaksi ottaa mukaan esimerkiksi kotikäynneille. Visiirin hyötyihin taas kuuluu ehdottomasti se, että se ei peitä kasvoja, mutta miinuspuolena koin äänen ”kaikumisen” visiirin sisällä. Lisäksi visiiri täytyy muistaa desinfioida jokaisen käyttökerran jälkeen.

Harjoittelun aikana tapasin paljon asiakkaita, lähinnä iäkkäämpiä, joista moni tuntui harmittelevan sitä, kun he eivät näe kasvojamme maskin takaa. Toki he ymmärsivät tilanteen ja sen, miksi me käytämme maskeja. Ohjaustilanteet ja keskustelut eivät asiakkaiden mielestä tunnu niin henkilökohtaisilta, ja ilmeet jäävät kokonaan piiloon. Monet myös kertoivat, että jos ohjauksessa jokin asia jäisi kuulematta, he yrittäisivät lukea sen ohjaajan huulilta. Mutta nyt, kun meillä on maskit naamalla, ei sekään onnistu. Maskit siis hankaloittavat puheen kuulemista ja lisäksi piilottavat osan ohjaajan persoonasta.

Itseänikin harmitti se, etteivät asiakkaat näe kasvojamme kokonaan, koska ilmeet ovat suuri osa ihmisten välistä vuorovaikutusta. Usein ilmeet kertovat enemmän kuin sanat, ja niistä voi huomata esimerkiksi hyväntuulisuuden, hyväksynnän tai luottamuksen. Pienikin hymy voi tuoda paljon iloa asiakkaan päivään. Vaikka tässä nykytilanteessa maskit peittävätkin hymymme, ilahduin kuullessani erään asiakkaan kertovan hymyn näkyvän myös silmistä.

 

Katriina, terveydenhoitajaopiskelija

Pakohuonepelin rakentaminen mielenterveys- ja päihdehoitotyön harjoittelussa

Olemme sairaanhoitajaopiskelijoita, jotka suorittavat Voimalassa mielenterveys- ja päihdetyönharjoittelua.  Päätimme kirjoittaa pakopelin suunnittelusta ja valmistelusta harjoittelumme aikana, koska se oli meidän pääprojektimme ja vei suurimman osan harjoittelu tunneista. Kenelläkään meistä ei ollut aiempaa kokemusta pakohuonepeleistä, minkä takia projektin aloittaminen tuntui erittäin haasteelliselta ja stressaavalta. Saimme aiheeseen kuitenkin hyvän koulutuksen ja ohjeistuksen, jonka kautta oli helpompi lähteä rakentamaan pakopeliä.

Pakohuonepeliprojekti tuli HANAA -hankkeen kautta. Hanaa -hanke on TATU ry:n ylläpitämä ja se on ollut käynnissä vuodesta 2017. Sen tarkoituksena on edistää erityistä tukea tarvitsevien nuorien harrastus- ja vapaa-ajan toimintaa. Hankkeen toiminta on avointa 16-29-vuotiaille yli diagnoosirajojen. TATU käynnisti vuonna 2020 suunnittelun viidellä uudella paikkakunnalla, joista yksi on Joensuu. Kevään 2020 aikana kehittyi idea pakohuonepelistä. Sen tarkoitus olisi tarjota onnistumisen kokemuksia erityisnuorille kuin muillekin. Voimalan opiskelijoiden tehtävänä oli suunnitella ja toteuttaa pakohuonepeli syksyllä 2020.

Niin kuin aiemmin mainitsimme, että pakopeli oli entuudestaan melko tuntematon käsite meille, niin pääsimme testaamaan hankkeen kautta oikeaa pakohuonepeliä Joensuun huonepakopeleihin. Mukaamme tuli 6 opiskelijaa Luovilta. Jakauduimme kahteen huoneeseen, kukin siihen, minkä tarina oli kiinnostavin. Menemällä kokeilemaan oikeaa huonepakopeliä, saimme paljon inspiraatiota oman pakopelin rakentamiseen. Myös nuoret olivat hyvin innoissaan tästä mahdollisuudesta ja jakoivat mielellään ideoita meidän peliä varten. Lopuksi kävimme syömässä Amarillossa yhdessä ja keskustelimme pakohuonepelistä kokemuksena ja tutustuimme paremmin toisiimme. Lopuksi lupasimme, että kutsumme heidät testaamaan peliämme, kun se valmistuu.

Harjoitteluumme mahtui useita pienempiä projekteja sekä yksilöasiakkaita, mikä välillä hankaloitti pelin suunnittelua ja valmistelua. Saimme kuitenkin valmisteltua peliä odotettua enemmän, mikä oli positiivinen yllätys yhteyshenkilöille, ketkä ovat olleet tukemassa ja neuvomassa projektin varrella. Saimme kuitenkin pääsääntöisesti itse olla päättämässä peliin liittyvistä asioista ja tehdä hankintoja vapaasti peliä varten. Suunnitteluvaiheessa olimme muutamaan otteeseen yhteydessä pelin tarinaan liittyen.

Tavoitteenamme oli saada peli testausvaiheeseen harjoittelumme loppuun mennessä, tässä onnistuen. Pääsimme testaamaan peliä ensimmäisen kerran harjoittelumme viimeisellä viikolla. Ensimmäisen testin kohderyhmänä oli Voimalan opiskelijaryhmä. Ensimmäisessä testissä peli oli muutamia yksityiskohtia vaille valmis. Annoimme opiskelijoille 45 minuuttia peliaikaa ja lisäksi viisi vihjettä. Opiskelijat suoriutuivat huoneesta 40 minuutissa käytettyään kaikki sallitut vihjeet. Olimme positiivisesti yllättyneitä, miten hyvin peli toimi käytännössä heti ensimmäisellä kerralla.

Toisen testin suoritimme myöhemmin samalla viikolla ja testaamaan samat Luovin opiskelijat, jotka olivat pelaamassa kanssamme pakohuonepeliä. Kutsuimme heidät koululle pelaamaan pakohuonepeliä. Tälle testauskerralle hioimme pelin yksityiskohdat valmiiksi ja korjasimme pienet virheet viimekerralta. Opiskelijat suoriutuivat huoneesta reilussa 30 minuutissa kaikkien vihjeiden jälkeen. Kyselimme pelin jälkeen palautetta, mikä oli hyvin positiivista. Saimme Luovin opiskelijoilta kouluarvosanan 8,5, mistä olimme todella otettuja.

Nyt meidän harjoittelu on loppumaisillaan ja on aika antaa projektimme eteenpäin seuraaville opiskelijoille. Seuraavien opiskelijoiden tehtävänä on luultavasti suunnitella pakopelistä audioversio, mikä on kasvattanut suosiotaan varsinkin korona-aikana. Huhu kertoo, että pakohuonepelien rakentelu jatkuu meidän osalta tulevaisuudessakin, vain aika sen näyttää.

Terveisin,
sairaanhoitajaopiskelijat Antti, Jere, Sanna & Katja