Ikäihmisten palveluihin tarvitaan yhtenäistä osaamista

Marjut Arola

Ikääntyneiden palveluissa tarvitaan tulevaisuudessa uudenlaista osaamista. ELLAN-verkosto kehitti yhteisen eurooppalaisen ydinkompetenssiviitekehyksen iäkkäiden ihmisten kanssa työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Viitekehys laadittiin vuosien 2013 – 2016 aikana toteutettujen tutkimusten pohjalta. Sitä hyödynnetään sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittämisessä eri puolilla Eurooppaa.

Johdanto

Ikääntyvän väestön määrä kasvaa lähitulevaisuudessa merkittävästi. Maailman terveysjärjestö WHO (2014) onkin todennut, että esimerkiksi yli 60 –vuotiaiden osuus maailman väestöstä kaksinkertaistuu 11 prosentista 22 prosenttiin vuoteen 2050 mennessä. Ikääntyminen on laaja yhteiskunnallinen ilmiö, joka haastaa ennen kaikkea sosiaali- ja terveyspalveluita. Erityisesti iäkkäämmän väestöryhmän (80 + -vuotiaat) kasvu ennustaa merkittävää sosiaali- ja terveyspalveluiden tarpeen lisääntymistä tulevaisuudessa. Sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten puute ja nuorten työntekijöiden haluttomuus työskennellä vanhusten parissa ovat yhteisiä haasteita monissa Euroopan maissa. Ikääntyneiden palveluihin tarvitaankin uudenlaista ammatillista osaamista. (Aho, Arola, Mikkonen 2016.) Tähän haasteeseen vastatakseen ELLAN –verkosto (European Later Life Active Network), johon kuului 26 korkeakoulua 25 Euroopan eri maasta, laati yhteisen eurooppalaisen ydinosaamisen viitekehyksen ikääntyneiden parissa työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille. Sen tavoitteena on vahvistaa ammattilaisten osaamista ikääntyneiden palveluissa tulevaisuudessa.

Viitekehys kehitettiin tutkimusten pohjalta

Eurooppalainen ydinosaamisen viitekehys (European Core Competences Framework, ECCF) laadittiin ELLAN-hankkeessa vuosien 2013 – 2016 toteutettujen tutkimusten pohjalta. Hankkeessa toteutettiin yhteensä viisi laajaa tieteellistä tutkimusta, joita esitellään lyhyesti seuraavaksi:

Ensimmäisenä toteutettiin systemaattisen kirjallisuuskatsaus, jonka tavoitteena oli selvittää iäkkäiden parissa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten osaamista kansainvälisen tutkimuksen ja kansallisten raporttien mukaan. Kirjallisuuskatsaukseen sisällytettiin eurooppalaista kirjallisuutta, kymmenellä eri kielellä. Ensimmäinen analyysi koostui 228 asiakirjasta, jotka olivat pääosin asiantuntija-artikkeleita ja laadullisia poikkileikkaustutkimuksia. Kirjallisuuskatsauksen perusteella ydinosaamisen viitekehyksen (ECCF) pohjaksi valittiin CanMEDS -viitekehys[1], jossa osaamista kuvataan seisemän eri roolin kautta. CanMEDS –viitekehystä mukaellen ikääntyneiden parissa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten seitsemäksi eri rooliksi nimettiin: asiantuntija, vuorovaikutuksen osaaja, yhteistyössä toimija, organisoija, hyvinvoinnin edistäjä, kehittäjä ja vastuullinen ammattilainen.

Toisen analyysin tavoitteena oli selvittää CanMEDS- viitekehyksen eri rooleihin kuuluvaa ammattilaisten yleistä osaamista. Tässä vaiheessa analysoitiin 38 tutkimusta. Kirjallisuuskatsaus osoitti, että ikääntyneiden tarvitseman hoivan ja tuen tarve on hyvin monimuotoista. Siksi ikääntyneiden palveluissa tarvitaan monialaista osaamista. Yhteistyön ja vuorovaikutuksen taidot nousevat keskeisiksi sekä moniammatillisessa yhteistyössä kuten myös yksilökohtaisessa asiakastyössä. (Aho, Arola & Mikkonen 2016; Dijkman et al 2016.)

Toisessa tutkimuksessa selvitettiin Ikääntyneiden käsityksiä ammattilaisilta tarvittavasta osaamisesta. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluilla kuudessa eri Euroopan maassa. Haastatteluihin osallistui yli 60-vuotiaita joko yksin, perheen kanssa tai hoitolaitoksissa asuvia henkilöitä (n=96). Haastatteluaineistot analysoitiin teema-analyysillä. Tutkimuksen tuloksena muodostui seuraavat neljä pääteemaa eli kompetenssialuetta: 1) iäkkään ihmisen tunnistaminen yksilöllisenä, oman persoonallisen ja sosiaalisen taustan omaavana henkilönä, 2) vaikuttava ja positiivinen vuorovaikutus ammattilaisen ja asiakkaan välillä, 3) ammattilaisen tekninen osaaminen, kokemus ja tiimityötaidot, 4) ammatillisuus, sitoutuneisuus ja eettinen osaaminen. Näitä kompetenssialueita kehittämällä on mahdollista parantaa iäkkäiden ihmisten kanssa työskentelevien sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten työn laatua. (Soares et al 2016.)

Kolmannessa tutkimuksessa selvitettiin sosiaali- ja terveysalalla työskentelevien ammattilaisten käsityksiä iäkkäiden kanssa työskentelyssä vaadittavasta osaamisesta. Tutkimukseen osallistui lääkäreitä, sairaanhoitajia, fysioterapeutteja ja sosiaalityöntekijöitä (n=885) kuudesta eri Euroopan maasta.  Määrällinen tutkimus toteutettiin the Caring Nurse – Patient Interaction Scale (CNPI-70) mittarilla. Tulokset osoittavat, että iäkkään ihmisen ja ammattilaisen välisen asiakassuhteen tulee perustua humanistisiin arvoihin. On tärkeää, että ammattilainen kunnioittaa iäkästä ihmistä yksilönä ja vastaa hänen avuntarpeisiin. Ammattilaisten mukaan on tärkeää tukea ja rohkaista iäkkäitä. Iäkkäiden kanssa työskentelyssä keskeistä on ammatillisuus, joka sisältää tavoitteellisen ja tarkoituksenmukaisen havainnoinnin, tarpeenarvioinnin sekä päätöksenteon ja toiminnan. Keskeisenä näkemyksenä ammattilaiset toivat esille sen, että ikääntyminen tulee hyväksyä sairauskeskeisen käsityksen sijaan normaalina fysiologisena prosessina. (Felsmann & Andruszkiewicz 2016.)

Neljännen tutkimuksen tavoitteena oli selvittää sosiaali- ja terveysalan opiskelijoiden asenteita iäkkäitä ihmisiä kohtaan ja käsityksiä iäkkäiden kanssa työskentelystä. Tutkimukseen osallistui viimeisen opiskeluvuoden sosiaali- ja terveysalan opiskelijoita (n=995) viidestä eri maasta. Tutkimusaineisto kerättiin kahdella mittarilla: Koganin (1966) asennekyselyllä ja Nolanin (2006) käsityksiä kartoittavalla kyselyllä. Tämän osatutkimuksen tulokset osoittivat, että opiskelijoiden asenteet iäkkäitä ihmisiä kohtaan olivat yleisesti hyvin positiivisia, vaikka joitakin eroavaisuuksia eri maiden välillä havaittiin. Vähäinen kokemus iäkkäiden ihmisten kanssa työskentelystä oli yhteydessä negatiivisempiin asenteisiin. Positiiviset kokemukset ja halu työskennellä iäkkäiden ihmisten kanssa sekä positiivinen asenne olivat yhteydessä siihen, että opiskelijat hakeutuivat opiskelemaan alalle. Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, että opiskelijat eivät näe gerontologista työtä kovin houkuttelevana urapolkuna.  Alan vetovoiman vahvistamiseksi onkin tärkeää kehittää ikääntyneiden parissa tarvittavaa osaamista, innovatiivisia opetus- ja oppimismenetelmiä ja uudenlaisia palveluympäristöjä. (Coffey et al 2015.)

Viidennen tutkimuksen tavoitteena oli tunnistaa innovatiivisia opetus- ja oppimismenetelmiä sekä hyviä käytänteitä, jotka voivat vaikuttaa opiskelijoiden halukkuuteen työskennellä ikääntyneiden kanssa. Opetusmenetelmien tunnistamiseen kehitettiin matriisi, joka pohjautui Nolanin (2006) Tunne-viitekehykseen ja Murray (2013) Innovatiivisuuden kriteereihin. Se jaettiin muutamille eurooppalaisille korkeakouluille, joissa on gerontologista koulutusta. Tutkimukseen osallistui korkeakouluja kuudesta eri maasta. Aineistonkeruun tuloksena saatiin 23 oppimismenetelmämatriisia, jotka analysoitiin Nvivo-ohjelmalla. Analyysin tuloksena löydettiin innovatiivisia oppimismenetelmiä, jotka ottavat huomioon opiskelijoiden tarpeet Tunne-viitekehyksen (Nolan 2006) mukaisesti. Nämä oppimismenetelmät kuvattiin Millerin koulutusmallin (1990) mukaisesti. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että oppimismenetelmillä on mahdollista vaikuttaa positiivisesti opiskelijoiden asenteisiin ja halukkuuteen työskennellä ikääntyneiden parissa. (Schoofs et al 2016.)

Lopuksi

Eurooppalainen ydinosaamisen viitekehys ikääntyneiden kanssa työskenteleville sosiaali- ja terveysalan ammattilaisille (ECCF) perustuu näkemykseen, että ammattilaiset työskentelevät erilaisissa rooleissa ikääntyneiden kanssa. Viitekehyksessä kuvataan se sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten vähimmäisosaamisen taso, joka gerontologisessa työssä tarvitaan. Viitekehys sisältää sen osaamisen, joka jokaisella ammattilaisella tulisi olla koulutuksen jälkeen. Kompetenssit on kuvattu eurooppalaisten tutkintojen viitekehyksen (EQF) tasolle 6 (kandidaattitaso). Viitekehys julkaistiin kesäkuussa 2016. Se on käännetty yhteensä 19:lle eurooppalaiselle kielelle. Viitekehystä hyödynnetään jatkossa laajasti opetussuunnitelmien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon korkeakoulutuksen kehittämisessä.

Lähteet:

Aho, J., Arola, M., & Mikkonen, I. 2016. The Future Competences for Working with Older People. UAS Journal 2/2016. https://uasjournal.fi/koulutus-oppiminen/the-future-competences-for-working-with-older-people/. Luettu 14.12.2016.

Coffey, A., Buckley, C., Gaidys, U., Sasoni, J., Arola, M., Deimante-Hartmane, D., Corvo, E., Auer, S., Petersen- Ewert, C. & Tyrrell, M. 2015. Beliefs of students about growing older and perceptions of working in gerontology. Nursing older people. The Journal for professionals working in gerontological care 27 (1), 33–37.

Dijkman, B., Roodbol, P., Aho, J., Andruszkiewicz, A., Coffey, A., Felsmann, M., Mikkonen, I., Schoofs, G., Soares, C., Sourtzi, P. & Stitzel, A. 2016. European Competences Framework for Health and Social Care Professionals Working with Older People. http://ellan.savonia.fi. Luettu 10.12.2016.

Felsmann, M. & Andruszkiewicz, A. 2016. The opinions of health and social care professionals on important competences in caring for older people. http://ellan.savonia.fi/images/WP5_report_on_homepage_150916.pdf. Luettu 14.12.2016.

Frank, J.R. & Snell, L. 2014. The Draft CanMEDS 2015 Phycician Competency Framework. http://www.royalcollege.ca/portal/page/portal/rc/common/documents/canmeds/framework/framework_series_1_e.pdf. Luettu 13.12.2016.

Kogan, N. 1966. Attitudes towards old people: the development of a scale and an examination of correlates. Journal of Abnormal and Social Psychology 63, 44–54.

Miller, G. 1990. The assessment of clinical skills/Competence/Performance. Academic Medicine, 65, 63–67.

Murray, T. 2013. Orthodoxy and Innovation: Next Practices for Nursing Education. Journal of Nursing Education, 52, 667–669.

Nolan, M.R., Brown, J., Davies, S., Nolan, J. & Keady, J. 2006. The Senses Framework: improving care for older people  through a relationship-centered approach. Getting research in Practice (GRiP) Report No2. http://shura.shu.ac.uk/280/. Luettu 3.4.2016.

Schoofs, G., Coffey, A., Sourtzi, P., Stizel, A. & Ziljak, T. 2016. Motivating health and social care students to a career in gerontology through innovative education. http://ellan.savonia.fi/images/WP7_report_on_homepage.pdf. Luettu 19.12.2016.

Soares, C., Marques, A., Clarke, P., Klein, R., Koskinen, L., Krasuckiene, D., Kucukguclu, O., Lamsodiene, E., Leitner, K., Piscalkiene, V. & Söylemez, B. 2016. Older people´s views on professional competences. http://ellan.savonia.fi/images/WP4_Report_3_07_2016.pdf. Luettu 14.12.2016.

[1] CanMEDS-viitekehys on Royal College of Physicians and Surgeons of Canada kehittämä malli, joka kuvaa ne tiedot, taidot ja kyvyt, joita asiantuntijalääkärit tarvitsevat päästäkseen parempiin tuloksiin potilaiden hoidossa. (Frank et al 2014).

Marjut Arola, YTL, yliopettaja, Karelia-ammattikorkeakoulu