Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnalle kysyntää suomalaisessa innovaatio­järjestelmässä

Anne Ilvonen

Ammattikorkeakoulujen rooli suomalaisessa korkeakoulu- ja innovaatiojärjestelmässä on merkittävä ja vahvistunut viimeisen reilun kahden­kymmen vuoden aikana, jonka ammattikorkeakoulut ovat olleet olemassa. Ammattikorkeakoulujen tehtäviä määritetään ammattikorkeakoululaissa, jossa todetaan ammattikorkeakoulujen tehtäviksi työelämän ja sen kehittämisen vaatimuksiin liittyvän korkeakouluopetuksen lisäksi toteuttaa opetusta palvelevaa sekä työelämää ja aluekehitystä edistävää ja alueen elinkeinorakennetta uudistavaa soveltavaa tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoimintaa (TKI-toiminta).

Ammattikorkeakoululakiin tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotehtävä kirjattiin ensimmäistä kertaa vuonna 2003 ja siitä lähtien TKI-toiminta on vahvistunut ja pikkuhiljaa myös systematisoitunut suunnitelmalliseksi asiantuntijuuden ja profiilin sekä vahvuusalojen kehittämiseksi alueellisissa, kansallisissa sekä kansainvälisissä verkostoissa. Tästä huolimatta ammattikorkeakoulujen roolin ja näkyvyyden perään suomalaisessa innovaatiojärjestelmässä kysellään entistä aktiivisemmin ja painokkaammin. Miten TKI-toiminnasta saataisiin uutta vauhtia kilpailukykyyn, kasvuun ja kansainvälistymiseen? Suomalaisen innovaatiojärjestelmän uudistamiselle on asetettu mittavia tavoitteita mm. tuoreessa valtioneuvoston tutkimus- ja innovaationeuvoston linjauksessa vuosille 2015-2020 (www.minedu.fi).

Suomalaisen innovaatiojärjestelmän muodostavat tiiviisti kuvattuna ne toimijat ja verkostot, jotka ovat toiminnallaan toteuttamassa tutkimustoimintaa ja/tai kehittämässä liiketoimintaa ja kilpailukykyä esimerkiksi uusien tai uudistettujen tuotteiden, palveluiden tai toimintamallien avulla. Toimijoihin luetaan kuuluvaksi korkeakoulut, tutkimuslaitokset, yritys- ja elinkeinoelämä sekä julkisen tutkimuksen rahoittajat.

Parhaimmillaan innovaatiojärjestelmä toimii silloin, kun tavoitteet ovat yhteiset ja toimintatavat selkeät. Valtioneuvoston tutkimus- ja innovaatiopoliittisessa linjauksessa todetaan, että elinkeinoelämän rakennemuutos ja pitkittyvä taantuma edellyttää uuden kasvun aineksia, erikoistumista, profiloitumista ja panostusta t&k -lähtöiseen osaamiseen. Erityisesti uusia avauksia odotetaan syntyvän aineettomasta arvonluonnista eri aloilla, biotaloudesta, cleantechista sekä digitaalisuudesta. Tavoitteena on parantaa Suomen kilpailukykyä, hyvinvointia sekä ympäristön tilaa vahvistamalla tutkimus- ja innovaatiotoiminnan laatua ja vaikuttavuutta.

Kilpailukyvyn kannalta peräänkuulutetaan älykästä ja kestävää kasvua, kansainvälisesti vetovoimaisia osaamiskeskittymiä ja valintoja sen suhteen mihin panostetaan ja mistä luovutaan. Tutkimustulosten hyödyntämistä yritysten ja elinkeinoelämän käyttöön halutaan vahvistaa ja toimijoiden yhteistyötä tässä ketjussa edelleen tiivistää.

Globaalit muutostrendit toimialoilla aiheuttavat myös muutoksia ammattirakenteissa. Työtehtäviä häviää, ammatit muuttuvat, työsuhteiden ja yrittäjyyden raja hälvenee. Talouden ja toimialojen muutosten ohella osaamisrakenteisiin vaikuttavat myös väestörakenteen muutos, tehokkuusvaatimukset ja kansainvälistyminen. Lisäksi työelämässä edellytetään entistä enemmän tehtävästä riippumatta esiintymis-, neuvottelu- ja myyntitaitoja muun ohessa. Ammattikorkeakouluissa toimitaan näiden mainittujen tekijöiden ytimessä.

Uuden, syventävän tutkimustiedon tuottaminen ja vetovastuu on perinteisesti ollut yliopistoilla ja tutkimuslaitoksilla. Ammattikorkeakoulujen rooli on nähty vahvimmillaan soveltamassa tieteellisesti tutkittua tietoa yritys- ja elinkeinoelämän käyttöön eli kokeilemassa, uudistamassa ja edelleen kehittämässä tutkimustietoa työelämän innovaatioiksi, jotka johtavat parahimmillaan toivottuihin kilpailukyky- ja menestystekijöihin sekä osaamisen uudistamiseen ja hyödyntämiseen suomalaisessa yhteiskunnassa. Yrityksiltä ja elinkeinoelämän toimijoilta odotetaan aktiivista vuorovaikutusta innovaatiojärjestelmän toimijoiden kanssa, jotta muutostrendejä ja tulevaisuudessa tarvittavaa osaamista voidaan ennakoida ja siihen varautua. Julkisen tutkimuksen rahoittajilta ja tutkimustoimintaa ohjaavilta tahoilta, kuten eri hallinnonalojen ministeriöiltä, odotetaan poikkihallinnollisia kehittämistoimia, kannustavuutta uusiin avauksiin ja innovaatioihin sekä panostusta tutkimus- ja kehittämistoimintaan. Tärkeimmät avainsanat tässä ovat siis yhteistyö ja avoimuus. Parhaimmillaan toimiessaan tätä yhteistyötä ja toimintakulttuuria voidaan kutsua innovaatioekosysteemiksi.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt tiedon saatavuuden ja avoimen tieteen edistämiseksi Avoimen tieteen ja tutkimuksen hankkeen (ATT) vuosille 2014-2017 (www.avointiede.fi). Hankkeen avulla pyritään siihen, että tutkimustulokset ja -aineistot ovat mahdollisimman pitkälle avoimia ja julkisesti käytössä, hyödynnettävissä ja edelleen jalostettavissa. Tämän avulla pyritään lisäämään tieteen ja tutkimuksen yhteiskunnallista ja sosiaalista vaikuttavuutta sekä osallisuutta niin päätöksentekijöiden kuin kansalaistenkin keskuudessa. Trendi on kansainvälinen.

Ammattikorkeakoulut määrittävät valintojaan strategiatyön kautta. Strategia laaditaan ja sen toimenpiteitä toteutetaan yhteistyössä kumppaneiden kanssa yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Ammattikorkeakoulun asiantuntemus näkyy tai tulisi näkyä siis myös muiden kumppaneiden strategioissa ja toimenpiteissä sekä alueen kehittämiseen liittyvissä asiakirjoissa ja suunnitelmissa. Yhteisten strategioiden ja suunnitelmien vahvuutena on strategisempi ote myös TKI-rahoituksen hakemiseen ja tulosten vaikuttavuuden maksimointi kilpailukyvyn ja menestystekijöiden tukemiseen sitä kautta.

Ammattikorkeakoulujen TKI-toiminnan vaikuttavuutta mitataan yhä enenevässä määrin uusina käyttöönotettuina tuotteina, palveluina tai toimintamalleina sekä uusina yrityksinä tai innovaatioaihioina. Ammattikorkeakoulujen TKI-johdon verkostossa on kerätty parin vuoden ajan erityyppisiä TKI-toiminnan tuloksia kuvaavia lukuja. Toimintaa parhaiten kuvaavia mittareita mietitään edelleen.

Miten sitten ammattikorkeakoulujen roolia voisi vahvistaa tässä innovaatiojärjestelmässä tai innovaatioekosysteemissä ja suomalaisen kilpailukyvyn kasvattamisessa? Vahvuudet voisivat nousta seuraavista arkipäivän asioista ja niiden systemaattisesta vahvistamisesta:

  • ammattikorkeakoulun asiantuntijoiden aktiivinen osallistuminen asiantuntijatyöryhmiin alueella, kansallisesti ja kansainvälisesti
  • aktiivinen ja systemaattinen kumppanuustoiminta ja vuorovaikutus, yhteistyö yritys- ja elinkeinoelämän kanssa, olemassa olevien ja puuttuvien kumppanuuksien tunnistaminen ja aktivointi
  • ammattikorkeakoulun innovaatioekosysteemin (henkilöstö, olemassa olevat ja tulevat opiskelijat, kumppanit, kansalaiset) osaamispotentiaalin hyödyntäminen ja avoimeen innovaatiokulttuuriin kannustaminen
  • asiantuntijuuden ja toiminnan tulosten näkyväksi tekeminen eri kohderyhmille ja eri kanavia hyödyntäen
  • panostaminen työmarkkinoille tuleviin sukupolviin takaamalla ammattikorkeakoulusta valmistuville parhaat mahdolliset eväät kasvaa asiantuntijoina ja edelleen suomalaisen kilpailukyvyn uudistajina

Anne Ilvonen, tutkimus- ja kehittämisjohtaja
Karelia-ammattikorkeakoulu

1 284 Artikkelin näyttökerrat