Tarina podcastin rakentamisesta SotePeda 24/7 -hankkeessa

Miia Pasanen

Saapuessani 20 vuotta sitten ammattikorkeakoulumaailmaan löysin oven pielestäni papereita ja tarinoita, joihin liittyivät usein kirjaimet ”opinnäytetyö”. Kuluneiden vuosien aikana toimiessani ohjaajana, tarkastajana ja opinnäytetyökoordinaattorina, olen kohdannut monta tarinaa. Olen nähnyt prosesseissa suurta innostuksen paloa, onnistumisen riemua, hämmennystä ja suurta pettymystä. Olen yrittänyt ohjaajana piirtää, kertoa ja kuvata siltaa eteenpäin, ja välillä olen ollut itsekin eksyksissä.

Nämä kokemukseni ovat olleet mukana matkassani, kun tänä keväänä rakensin yhdessä media-alan kanssa podcastia toiminnallisen opinnäytetyön eettisistä kysymyksistä. Tässä artikkelissani kuvaan millainen matka podcastin rakentaminen minulle on ollut. Ajattelen, että on tärkeää altistaa itsensä uusille matkoille, kehittämistyön prosessin keskellä eläminen voi myös auttaa vaihtamaan omaa näkökulmaa. Muistan taas hyvin mitä kehittämistyön innostus ja epävarmuus arjessa tarkoittaa.

Innolla uuden äärelle

Podcast–tarinan tausta liittyy SotePeda24/7 päiviin, joissa minulle tarjoiltiin aina värikirjo käsite-cocktaileja: nanojen, mikrojen, canvasien keskellä seisoessani pysähdyin podcast-alustukseen. Se maistui raikkaalle ja mielenkiintoiselle. 10 minuutin alustuksen jälkeen helposti innostuvana ihmisenä ajattelin, että tämähän se on tehtävä. Opettaessani toiminnallisen opinnäytetyön menetelmiä korostan kuitenkin opiskelijoille, että on ensiarvoisen tärkeää jäsentää mistä kehittämistyön tarve nousee, sekä rajata selkeä kehittämistyön tavoite. Kehittämistyön muoto valitaan sitten tarpeen pohjalta, vai miten se piti mennä…

Kun nyt kesän helteitä odotellessa mietin tätä podcast-tarinaa, niin tarve kehittämistyön etiikan opetusmateriaalin kokoamisesta nousi SotePeda 24/7 -hankkeen työpakettimme yhteisessä työpajassa. Jäsensimme Joensuun työpajapäivillä mistä asioista eettisiä opetuspaketteja (mikroja) on tarve rakentaa ja kehittämistyön etiikka oli yksi valituista teemoista. Pohdimme tällöin kehittämistyön roolia laajemminkin ja sitä kautta tarvetta kehittämistyön etiikan materiaalin kokoamiselle. Rajaus kohti toiminnallisen opinnäytetyön käsittelyä syntyi tässä matkalla. Kehittämistyön kentän laajuus valtakunnallisen hanketarinoiden kentästä yksittäiseen arjen kehittämiseen oli rajattava. Rajaukseen sain hyvää peiliä, kun ideoimme helmikuussa yhdessä Karelian media-alan lehtori Juha Linnan kanssa tätä podcast-tarinaa. Oli pohdittava mikä olisi ydinkysymys, kun materiaalit suuntautuvat opiskelijoille. Pohdimme, että opinnäytetyön teema koskettaa kaikkien opiskelijoidemme arkea. Toisaalta valinnan taustalla oli kyse myös siitä havainnoista, että moni opinnäytetyön ohje ja materiaali ja oppikirja tuovat enemmän esiin tutkimuksellisen työn etiikkaa.

Pikkuhiljaa aloin jäsentää, että kyse olisi podcast-sarjasta, joka käsittelisi sitä, millaisia eettisiä kysymyksiä ja dilemmoja herää toiminnallisen opinnäytetyön prosessin aikana niin opiskelijoiden, toimeksiantajien kuin ohjaavien opettajien näkökulmasta. Podcastissa olisi mukana joka osassa myös digitaalisuuteen liittyviä teemoja.  Näin saisimme uusien toimintaympäristöjemme eettisiä kysymyksiä esiin. Hankkeen kokouksessa podcastin aihepiiri ja idea sai kannatusta, joten jatkoin valitsemallani tiellä

Keskustelut Juha Linnan kanssa toivat puolestaan podcastin rakenteeseen logiikkaa. Määrittelimme Juhan kanssa, että yhden osan kesto olisi noin 15 minuuttia, ja tämä sisältäisi lyhyen alkuintron eli ns. casen (muutama minuutti) ja sen jälkeen aihepiiriin liittyvän asiantuntijakeskustelun. Alustavana tavoitteena oli, että case-nauhoitteet olisivat valmiina huhtikuussa ja asiantuntijakeskustelut ja koko podcast toukokuun alussa.

Kohderyhmien osallistaminen

Helmikuun lopulla rakentelin suunnitelmaa podcastin aikataulusta, teemoista ja toimijoiden osallistamisesta. Tärkeäksi koin, kuten opetuksessakin korostan, että kehittämistyössä osallistetaan pitkin matkaa keskeisiä toimijoita, sillä vain niin voidaan varmistaa, että prosessi ja tuotos vastaavat kohderyhmän tarpeita. Määrittelin keskeisiksi toimijoiksi tähän tarinaan niin opettajat, opiskelijat kuin työelämän edustajat. Tässä vaiheessa kevättä suunnitelmana oli kuulla sosionomiopiskelijoiden ajatuksia toiminnallisen opinnäytetyön jaksolla, ja Juha taas pystyisi oman opetuksensa integrointien kautta saamaan mukaan myös media-alan opiskelijoiden näkökulmaa. Opettajien näkökulman kuulemiseksi ideani oli kuulla hankkeen Karelian tiimin ajatuksia helmi- ja maaliskuun kokouksissa. Työelämänäkökulman kuulemiseksi suunnitelmani oli olla yhteydessä muutamiin avainkumppaneihin ja antaa heille myös case-nauhoite kuultavaksi sekä rakentaa yhdessä asiantuntijakeskustelujen teemoja.

Korona haastaa suunnitelmat

Suunnitelmistani toteutuivat siltä osin, että käsittelimme podcast-ideoita hankkeen Karelia-tiimin kokouksessahelmikuun lopulla. Kokouksesta sain uusia ideoita suunnittelutyöhön, miten voisin vahvemmin ottaa erilaisia digiohjauksen välineitä case-esimerkkeihin ja sain myös ideoita, millä kaikilla sote-alan opiskelijaryhmillä voisimme case-osiota testata. Tämän jälkeen siirryimmekin vapaajaksoille ja sieltä etätöihin koronakevääseen. Etätyöpöytäni äärellä aprikoin maalikuussa mihin suuntaa pitäisi nyt askeltaa. Yllä leijui epävarmuus, miten opetusjaksot, joihin podcastin integrointi oli suunniteltu, voidaan toteuttaa, ja milloin studiot, joissa podcast-nauhoitukset piti tehdä, avataan. Aprikoimme, että ehkä asiantuntijaosiota ei pystytä kevään aikana tekemään. Myös case-käsikirjoitusten ja nauhoitusten ajankohdat olivat auki. Tunnistin itsessäni turhautumisen merkkejä, enkä osannut asettua aloilleni odottamaan. Maaliskuu oli jo puolessa välissä ja kaikki oli auki.

Epävarmuuksien keskellä päätin haastaa itseni oppimaan uutta. En ollut koskaan kuvannut enkä editoinut mutta kaappasin GoPro-kameran kainaloon ja lähdin metsään, ilman käsikirjoitusta ja kokemusta. Tavoitteenani oli tehdä videoita toiminnallisen opinnäytetyön eettisistä kysymyksistä. Jälkeen päin voi sanoa, että helpompaa olisi ollut, jos olisi ymmärtänyt ja osannut käsikirjoittaa. Toisaalta kehittämistyön kuplivassa innostuksessa opin taas niin paljon uutta, että en tätäkään mutkaa olisi jättänyt pois. Käytin videoita toiminnallisen opinnäytetyön menetelmäjaksolla osana etäopetusta ja kokosin ne loppujen lopuksi podcastin rinnalle omaksi mikroksi DigiCampukseen nimellä: Toiminnallisen opinnäytetyön käynnistäminen ja eettiset kysymykset.

Paluu podcastien pariin

Videointi-harjoitukseni jäivät, kun huhtikuun alussa alkoivat suunnitellut asiat taas naksahtaa eteenpäin. Case-käsikirjoitustyö käynnistyi ja pidimme ensimmäisen suunnittelupalaverin Juhan ja media-alan opiskelijoiden kanssa. Olin kirjoittanut alustavaa hahmotelmaa podcastista helmikuussa. Kuitenkin vasta ensimmäisen palaverimme jälkeen aloin pikkuhiljaa ymmärtää, mitä tietoa opiskelijat tarvitsevat, että pääsevät käsikirjoittamaan ja nauhoittamaan case-tarinoita. Olin ollut jälleen vähän sokea sille, mitä asioita esimerkiksi opinnäytetyöprosessista olisi hyvä opiskelijoille avata. Onneksi ryhmä oli täynnä aktiivisia opiskelijoita, jotka kysyivät ja tunnistivat asioita.

Ensimmäisen palaverimme jälkeen kirjoitin tarkempaa kuvausta kustakin casesta: opinnäytetyön vaiheesta, casesta, rooleista sekä alustavista asiantuntijakeskustelun kysymyksistä. Tämän jälkeen asiat jälleen vähän viivästyivät sairastelujeni myötä, mutta toisessa palaverissamme pääsimme jo viimeistelyn makuun. Viimeistelyn tuoksinnassa pohdin, että media-alan osaamisella ja opiskelijoilla on tärkeä rooli siinä, että caseista ja podcast-tarinoista tulee uskottavia ja ammattimaisia tuotoksia. Ehkä videointiseikkailuni auttoivat minua hieman ymmärtämään mitä kaikkea osaamista tarvitaan, kun tarinaa käsikirjoitetaan ja nauhoitetaan, ja miten paljon se työtä vaatii. Palavereissa oli mielenkiintoista huomata, että itselle sama teksti oli ennen kaikkea sisällöllisesti keskiössä, kun taas opiskelijan substanssin näkökulmasta olikin tärkeää miettiä tekstin muotoa kirjoitettuna ja puhuttuna, vuoropuhelujen pituutta, rooleja jne. Paljon puhuttu kehittämistyön monialainen ote eli arjessamme. Enhän minä ihan kaikkia käsitteitä ymmärtänyt, mutta riitti että näiltä osin kollegani Juha Linna ymmärsi ja ohjasi.

Keskustelimme palavereissa myös paljon eettisistä kysymyksistä, esimerkiksi siitä miten casen rooleja ja repliikkejä rakennettaessa huomioidaan, että tarina toisi arvostavan ja moninaisuutta vahvistavan kuvan kaikista prosessin toimijoista. Erityisesti pohdimme tarinaa, jossa ikäihmiset ovat ryhmäkeskustelussa etäneuvottelun kautta. Eettiset dilemmat olivat siis läpäisevästi läsnä tässä prosessissa niin case-kuvausta sisällä kuin moniammatillisen yhteistyömme palaverikeskusteluissa, kuin koko tämä podcast-prosessin eri vaiheissa. Opiskelijoiden huomioiden ja yhteisten keskustelujen myötä saimme kolmannessa palaverissa viimeisteltyä ja hyväksyttyä käsikirjoitukset. Ja nyt kesäkuun auringon paistaessa sain Juhalta alustavat demot. Voin siis pakata rauhassa itseni kesävapaille. Syksyllä siirrymme podcastin asiantuntijaosion pariin.

SotePeda 24/7 -hankkeen podcast-sarja on valmis ja julkaistaan kuluvan marraskuun aikana.

 

Teksti: Miia Pasanen, lehtori, Karelia-ammattikorkeakoulu

 

Etusivun kuva:  Jonathan Farber / Unsplash

45 Artikkelin näyttökerrat