MikroPC 14/98, Markus Huhtinen 2003: Kuvankäsittelyn aakkoset

Kuvasta ykkösiä ja nollia

Alan lehdistö ja kirjallisuus ovat pullollaan erilaisia ohjeita siitä, miten valokuvien ja muiden vastaavien originaalien skannaus tietokoneelle pitäisi suorittaa. Jokaisella menettelytavalla on omat kannattajansa ja hyvät perustelunsa.

Tässä esittämäni skannausmenettely on sellainen, jonka olen kokemusperäisesti havainnut toimivaksi pyrittäessä mahdollisimman siistiin lopputulokseen. Työnkulku ei ole mikään instant-pikaprosessi, mutta yleensä pieni vaivannäkö kannattaa.

Skannausohjelmissa on usein itsessään koko joukko erilaisia asetuksia. Useimmiten asetukset kannattaa jättää oletusarvoihinsa. Muutettavia kohtia ovat lähinnä skannaustarkkuus ja rasteroinnin poisto, mikäli skannaat valmiita painotuotteita.

Mikäli valotussäädölle on automaattiasetus, käytä sitä. Värikorjausten automaattiasetus puolestaan kannattaa yleensä ottaa pois päältä, sillä toisinaan värit voivat "korjautua" huonommiksi kuin ilman asetusta



Nykyaikainen skannausohjelma neuvoo käyttäjäänsä. Oletus on yleensä, että käyttäjä ei muuta säätöjä. Valotussäätö kannattaakin pitää automaattiasennossa. Värejä ohjelman sen sijaan ei pidä päästää korjailemaan itsekseen.

Puhtaus on puoli kuvaa

Puhdista skannerin lasi ja originaalit. On helpompaa tehdä pieni esisiivous kuin ruveta jälkikäteen etsimään ja prikkaamaan pölypisteitä ja sormenjälkiä valmiista kuvasta - vaikka se digitaalisesti tehdäänkin.

Skannerin lasiin voit käyttää samoja puhdistusliinoja ja -aineita kuin näytöllesikin. Kuvien puhdistukseen sopivat parhaiten pehmeä sivellin ja paineilmapuhallin.


Rajaus
Alkuun