Väritermit sekaisin
Skannailua aloitteleva
joutuu varsin pian vastakkain hämärältä tuntuvan käsiteviidakon
kanssa. Silmille singahtelee jos jonkinlaisia bittilukuja yhdestä 64:ään,
kryptisiä kirjainlyhenteitä rgb:stä cmyk:n kautta tiffiin
ja jpegiin, ja puheet gamma-arvoista ryhtyvät elämään omaa elämäänsä
säteilevissä väriavaruuksissa.
Kuten jo edellisessä luvussa todettiin, kuvatiedostojen yhteydessä käytettävät bittiluvut kertovat kuvan värimäärän.
Yksibittinen kuva sisältää vain mustaa ja valkoista,
kahdeksanbittisessä on 256 väriä (28) ja 24-bittinen kuva
sisältää periaatteessa täyden, luonnonmukaisen värikirjon, eli
puhutaan täysvärikuvasta.
Vastaavasti puhutaan yksi-, kahdeksan- ja 24-bittisistä väriavaruuksista.
48-bittiset kuvat ovat täysvärikuvia, joiden sävyasteikko on jaoteltu
huomattavasti 24-bittistä pienempiin osiin.
24- ja 48-bittiset kuvat ovat rgb-kuvia. Niiden väritieto koostuu
kolmesta osaväristä (punainen, vihreä ja sininen), kukin
suuruudeltaan 8 tai 16 bittiä (3x8=24 ja 3x16=48). Siten kullakin osavärillä
voi olla 256 (28) tai 65 536 (216) sävyä. Näistä
ynnäämällä muodostetaan kaikki 16,7 miljoonaa tai 281 biljoonaa värisävyä.
Muun muassa tietokonenäytöt ja televisiot näyttävät kuvat rgb-väreillä.
 
Rgb-kuvat muodostuvat kolmesta osaväristä, cmyk-kuvat
puolestaan neljästä.
32- ja 64-bittiset kuvat puolestaan ovat nelivärikuvia eli cmyk-kuvia
(syaani, magenta, keltainen ja musta). Niitä käytetään lähinnä
painotarkoituksiin; värikuvat painetaan yleensä neljällä painovärillä.
Cmyk-kuvien "värimatematiikka" toimii vastaavalla tavalla
kuin rgb-kuvienkin.
Kahdeksanbittisen (tai vähemmän) kuvan värivalikoima on niin kutsuttu
indeksoitu väriavaruus. Siinä
kuvan väritieto koostuu enintään 256 väristä.
Värien tiedot on koottu väripalettiin,
joka on tallentunut kuvatiedostoon. Jokaisella värillä on paletissa
oma paikkansa ja järjestysnumero eli indeksi. Paletin sisältö voi
vaihdella kuvan mukaan tai olla sidoksissa esimerkiksi käyttöjärjestelmän
väripalettiin.
 Kuvasta ykkösiä ja nollia
 Alkuun
|
