Julkaistu 8.5.2020.
Korkeakoulustartti -hankkeen loppupuolella meille avautui mahdollisuus viedä läpi yksi valmennuskokonaisuus kahdestaan. Aiemmin olimme jakaneet vastuita koko hankehenkilökunnan kesken ja saaneet näin jokaisen osaamisen mukaan suunnitteluun. Nyt tehtäväpaketit olivat jo hioutuneet ja hyvät käytänteet kaikkien saatavilla, joten saatoimme keskittyä toteutustapojen viilaukseen ja kokeilla vielä joitain (meille) uusia ideoita. Jälkikäteen voi arvioida, että tutustuimme ryhmään tehokkaasti ja saatoimme seurata ryhmän sisäistä kehittymistä tarkemmalla silmällä kuin aiemmissa valmennuksissa. Ryhmä organisoitui sisäisiin pienryhmiin heti alkuvaiheessa, mikä onkin tyypillistä ulkoa ohjattujen suurryhmien sisällä. Ryhmäläisten vastuullisuus näkyi kuitenkin siinä, että kun joissain kokoontumisissa kokoonpano muuttui, muutettiin pienryhmiäkin joustavasti, eli kukaan ei jäänyt keskusteluissa yksin tai sivuun. Haluaisimme uskoa, että tähän johti osaltaan myös oma toimintamme, organisoimme alkuvaiheessa keskusteluryhmiä niin, että jokainen tapasi kasvotusten ja henkilökohtaisten asioiden äärellä lähes kaikki muut ryhmän jäsenet.
Kokoonnuimme tiloissa, joissa oli mahdollisuus istua, seistä, löhötä ja olla miten itse vain keksi. Tiloissa oli siis varustuksena korkeita ja matalia tuoleja ja pöytiä, sohvia ja Fat Boyt. Vaikka luokkatilat olivat toimivat ja viihtyisät, veimme ryhmän luokkahuoneen ulkopuolellekin. Arvioimme omia vahvuuksiamme kiipeilemällä portaikossa ja pohdimme itsetunnon rakentumista kävelykokouksessa. Molemmista saimme hyvää palautetta.
Toimme työskentelyyn mukaan myös toiminnallisuutta. Otimme mukaan käsillä tekemistä. Ryhmän keskusteluja ja pohdintoja vauhditettiin neulahuovuttaen, joka on mekaanista villan “tikuttamista” rytmikkäästi neulalla. Neulahuovutus toimi vähän samaan tapaan kuin kävelykokouskin, menetelmä on toiminnallinen ja tekeminen mekaanista eikä vaadi juurikaan huomiota, vaan pikemminkin auttaa keskittymään muuhun tekemiseen ja rytmittää ajatustyötä ja keskusteluja.
Käsillä tekeminen tuottaa hyvää oloa mm. laskee verenpainetta, auttaa keskittymään sekä lopputuloksena syntyy konkreettisia käsin kosketeltavia tuotoksia. Tietotyössä on usein vaikeaa nähdä mitä on saanut aikaan. Huovuttaen osallistujille jäi konkreettinen esine muistuttamaan valmennuksen aikana opitusta ja koetusta ja jollekulle se voi olla jännittävässä tilanteessa esim. pääsykokeessa tai haastattelussa “talismaani” joka auttaa keskittymään ja rauhoittumaan.
Teksti: Mervi Kurula, Karelia-ammattikorkeakoulu ja Katariina Waltzer, Itä-Suomen yliopisto, kuva: Mervi Kurula
