3. Paikkatietoanalyysit

 

 

Luvun 3 sisällys:

3. Paikkatietoanalyysit

3.1 Johdanto

3.2 Paikkatietoanalyysin perusteet

3.3 Vektorianalyysi

3.3.1 Vektorianalyysin perusmenetelmät

3.3.2 Topologia

3.3.3 Kohteensisäinen topologia

3.3.4 Kohteidenvälinen topologia

3.3.5 Leikkausanalyysi

3.3.6 Puskurianalyysi

3.4 Tietokantahaut

3.4.1 SQL

3.4.2 Spatiaalinen SQL

3.5 Interpolointi

3.5.1 Johdanto

3.5.2 Deterministiset interpolointimenetelmät

3.5.3 Geostatistinen interpolointi (Kriging)

3.6 Verkkoanalyysi

3.6.1 Johdanto

3.6.2 Dynaaminen segmentointi

3.6.3 Verkkotietomalli

3.6.4 Geokoodaus  verkkojen avulla

3.6.5 Kuljetusongelmat

3.6.6 Ruuhkautuvat verkot

3.6.7 Sijaintiongelmat verkoissa

 

Lataa tulostuskelpoinen PDF-versio tästä luvusta koneellesi!

 

 

Tämä sivu ja koko materiaali on pahasti kesken. Kommentteja voit lähettää kuitenkin osoitteella markus.huhtinen@ncp.fi. Olen kiitollinen parannusehdotuksista!. 

 

 

 

 

Uusia termejä?
Sanasto auttaa!

Paikkatietoanalyyseihin liittyvää hyödyllistä luettavaa:

P.A. Burrough 1991. Principles of Geographical Information Systems for Land Resources Assessment. Monographs on Soil and Resources Survey no 12. Oxford Science Publications 

 

 

 

 

3.1 Johdanto

Paikkatietojärjestelmien avulla voidaan, paitsi varastoida ja visualisoida, myös tuottaa uutta paikkatietoa. Tämä voidaan tehdä analysoimalla vanhaa tietoa tai  yhdistelemällä eri lähteistä saatuja paikkatietoaineistoja erilaisten analyysimenetelmien avulla. Uutta tietoa voidaan tuottaa esimerkiksi tutkimuksen, suunnittelun tai päätöksenteon tarpeisiin.    

Paikkatietojärjestelmälle voidaan tehdä suuri määrä erilaisia kysymyksiä. Järjestelmän tietosisällöstä sekä sen ominaisuuksista riippuu, mihin noista kysymyksistä voidaan vastata. Johonkin tiettyyn tarkoitukseen räätälöityjen käyttöliittymien analyysimahdollisuudet ovat yleensä rajalliset, kun taas yleiskäyttöön tarkoitetuissa GIS-ohjelmistoissa ominaisuuksia on enemmän. Usein DesktopGIS-ohjelmistoja laajennetaan tarpeen mukaan erilaisilla analyysipaketeilla. 

Esimerkkejä erilaisista kysymyksistä ovat mm. (Burrough 1991):

  • Missä objekti A sijaitsee?

  • Missä A sijaitsee suhteessa B:hen?

  • Kuinka monta tapausta A sijaitsee etäisyyden D sisällä B:stä?

  • Mikä on funktion Z arvo pisteessä X?

  • Kuinka suuri on B (ala, kehä, sisältymien määrä)?

  • Mitä tuloksia syntyy, kun kahta tai useampia tietotasoa tutkitaan päällekkäin?

  • Mikä on nopein, edullisin tai vähävastuksisin reitti pisteestä A pisteeseen B? 

  • Mitä on sijainnissa (X1, Y1), (X2,Y2) jne?

  • Luokittele uudelleen tietyt ehdot täyttävät kohteet 

  • Minkälaiset kohteet rajoittuvat tietyt ehdot täyttäviin kohteisiin?

  • Simuloi prosessin P vaikutus tiettyyn lähtötilanteeseen S aikana T.

Paikkatiedon analysoijaa (ja analyysin käyttäjää!) kiinnostaa yleensä lopputulos ja sen luotettavuus. Eri analyysitekniikoita sovellettaessa joudutaan usein konversioihin vektoriaineistoista rastereihin ja toisinpäin. On myös tavallista että aineistoja joudutaan muuntamaan formaatista ja jopa koordinaatistosta toiseen. On tärkeää, että analyysin tekijä pitää mielessään virheiden mahdollisuuden ja osaa arvioida lopputuloksen luotettavuuden niin lähtöaineiston laadun, analyysimenetelmien luotettavuuden kuin sijaintitarkkuudenkin osalta.   

Tässä luvussa keskitytään lähinnä vektoripohjaisten analyysimenetelmien käyttöön. Useita menetelmiä on mahdollista lähestyä niin vektori- kuin rasteriesityksenkin kautta.


 

 

Paikkatietoanalyysityökalujen avulla voidaan tehdä malli ja visualisointi esimerkiksi tilanteesta, jossa järven vedenpinta nousisi normaalitilanteesta (yläkuva) 2 metriä (alakuva)